Ensimmäiseksi pahoittelen blogihiljaisuuttani, jos joku on jorinoitani kaipaillut. On mulla ihan hyvä syykin ehkä ollut, olen nyt kolmatta viikkoa kamalan flunssan kourissa. Ei siis mikään "väsyttää vähän ja hiukan nokka vuotaa", vaan enemmänkin "räkää, limaa ja kyyneleitä".
Olin jo paranemassa, mutta sitten minä hölmö lähdin viime viikolla Helsinkiin kirkon päivään ja tulin takaisin uuden tai ärtyneen vanhan taudin kanssa. Sitten tuli niitä kyyneleitä, kun jo toista viikkoa alkoi yskiä keuhkojaan pihalle ja niistää aivoja nenän kautta ulos - inhaa, ainaki musta. Ja ei mulle flunssa riittäny kaveriksi, hain alkuviikosta lääkkeet varsin ärhäkkään silmätulehdukseen - turvonneet, rähmivät ja punaiset silmät ei ihan ole mun juttu.
Sillä välin, kun pidin hiljaisuutta täällä, ehti toki tapahtua kaikenlaista: kauniit ja rohkeat karitsaiset konfirmoitiin ja keuhkotautisten joukko-osasto kävi lauleskelemassa muutamissa juhlissa, mikä oli mukavaa pitkästä aikaa. Pidimme silloin päivän päätteeksi oman loppupalaverin pitsalautasten ääressä, mikä oli myös kivaa, ja nautimme toistemme seurasta höpötellen kaikenlaista.
Ja niin, oli myös se flunssan kannalta pahamaineinen reissu Helsinkiin kirkon päivään eli teologian ja kirkkomuusiikin opiskelijat tapasivat tuomiokirkon kryptassa. Ohjelmassa oli aamurukous, alustuksia kirkon kirjoista, ryhmäkeskustelu, korruptiokamaa hiippakunnilta ja eri kirkollisilta tahoilta, Wille-piispan pappisvuosien muistelua, paneelikeskustelu ja päätösmessu. Kamera oli matkassa ja ehkä laittelen vielä jotain kuvia tänne jossain vaiheessa.
Nyt nukkumaan (yskimään), että paranisin ja lähtis joskus poiskin tää mun kolmen viikon seuralainen.
ps. ja tietenkin musaa: satunnainen biisi sekalaiselta soittolistaltani.
Olin riparilla viime viikon, sain siis viikon talviloman opiskelusta ihan extempore, mikä oli mukavaa. Sain tietää lähteväni leirille vasta muutama päivä ennen lähtöä. Nyt sitten muutama kohokohta leiristä.
Laskettelu. Mie en ollut aiemmin lasketellut, joten päädyin nuorisopastorimme hiihtokouluun ja opin kuin opinkin laskettelun salojen alkeet. Eka päivä oli tuskaa ja jalkani menivät ihan tukkoon, mutta toisena laskettelupäivänä homma alkoikin jo sujua paremmin, enkä enää lennellyt ihan jokaisessa kaarteessa. Mie taidan tykätä laskettelusta, vaikken olekaan vielä kamalan hyvä. Iso KIITOS siis parhaalle hiihdonopettajalleni ikinä!
Iltaohjelmat. Nautin iltaohjelmista valtavasti, jokaiselle illalle oli oma teemansa, jonka mukaan oli leikit valittu ja myös vanhat tutut monikäyttöleikit sovellettu. Muun muassa Martin Lönnebon rukoushelmistä saimme viimeisen illan iltaohjelmaan rungon, mikä oli valtavan hienoa - upeita sovelluksia ja leirin erikoispiirteitä saatu kivasti mukaan.
Porukka. Meidän ohjaajaporukka oli aivan loistava, viihdyimme hyvin yhdessä ja meillä oli kivaa. Pystyimme jakamaan varsin avoimesti ajatuksiamme, tunteitamme ja kokemuksiamme keskenämme. Huumorimme kohosi aivan omiin ulottuvuuksiin saakka. Taattuja vitsailun aiheita olivat kuvitteellinen vihreällä rinnekarttaan merkitty ekorinne(sellaista ei siis Vuokatissa ollut oikeasti), joka olisi yhtä puskaa ja metsää ja jossa hirvet käyskentelisivät, lisäksi kamikaze-lapset rinteessä aiheuttivat paljon nauruntyrskähdyksiä. Loppuleiristä meitä saattoi naurattaa vaikkapa valkoinen tiiliseinä, taisimme olla väsyneitä... Loppuleiristä meidän sketsimme ja "hyvät" juttumme melkein alkoivat naurattaa leiriläisiäkin. :D
Ripa's kuppila. Ripa ansaitsee oman erityisen maininnan, koska se oli laskettelumme pelastus. Kyseinen kahvila sijaitsi siis hiukan Vuokatin rinteiden huipulta alaspäin ja sieltä sai hyvää kaakaota, vohveleita, pasteijoita ja munkkeja. Lisäksi siellä soi rento musiikki ja se oli tunnelmaltaan idyllinen, koska seinillä oli vanhoja valokuvia ja lasten tekemiä diplomeja. Kiva hengähdyspaikka laskemisen välissä. :)
Lopuksi yksi biisirakkaus, vaikka tää versio onkin aika lälly :D
