Jos Maria ja Joosef olisivat somessa...



Ja hieman toisenlainen.

23. joulukuuta

Toissapäivänä kasasin ja koristelin kuusen - kyllä, mulla on edelleen muovikuusi. Kuitenkin ihan on oikean kuusen mittainen ja melkein näköinenkin.

22. joulukuuta

Neljännen adventin evankeliumi puhuu Mariasta, joka odottaa Jeesus-lasta. Entäpä Joosef? Millaista tahdon lujuutta häneltä on tuossa tilanteessa vaadittu...

Matt. 1: 18-24
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

21. joulukuuta

Tässä biisissä on jotain joulutunnelmaa.

20. joulukuuta

Neljä päivää jouluaattoon, eikä vielä tunnu kovinkaan jouluiselta. Ehkä se tunne tulee.

19. joulukuuta

Ihana tarina!



Tämä laulu kertoo samasta.

18. joulukuuta

Olen löytänyt sen... 

Sano se niin, että kasvoiltakin näkee, että olet löytänyt sen! 

Niin, mutta mitä minun nyt piti olla löytänyt?

Katso...

Aa... takaa epäilysten, että kuoleman varjot kohta väistyä saa.

Valoisasti! Olet löytänyt suuren kirkkauden, joten anna sen loistaa. 

Eikö se riitä, että laulan nyt vaan?!

Mutta siitä tulee onttoa... ihmettele löytöäsi.

Niin: ihme, joka pelastaa maailman.

17. joulukuuta

Reilu viikko sitten minulla meni kylmät väreet, kun kuorokaverini lauloi tämän Christmas Carols -tapahtumassa. Ihana biisi!

16. joulukuuta

Viime perjantaina olin No Man's Bandin keikalla, joten sen innoittamana tämä biisi. Tarttuva kertsi ja tiukkaa asiaakin vielä. Kukapa muu sitä olisi elämänsä päätähti ja sankari, jos ei itse ota elämää haltuun ja uskalla heittäytyä Jumalan johdatettavaksi.



ps. eilen virkkailin pitkästä aikaa, toivottavasti ehtii ajoissa valmiiksi nuo tekeleet. :)

15. joulukuuta

Kolmas adventtisunnuntai kertoo tienraivaajasta, Johannes Kastajasta, joka saarnasi Jumalan valtakuntaa tulevaksi. Johannes kastoi ihmisiä vedellä, mutta kertoi hänen jälkeensä tulevan suuremman, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Oman tiensä kulkija, joka käytti turkisvaatteita ja jolla oli outo ruokavalio...mutta tiukkaa asiaa saarnasi tulevasta Messiaasta.

Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!Tasoittakaa yli aron

valtatie meidän Jumalallemme!

Jes. 40: 3

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.

Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – 

älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!

  Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, 

  ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.

Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, 

oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.

  Uskollisuus versoo maasta 

  ja oikeus katsoo alas taivaasta.

Herra antaa kaiken hyvän, 

maa antaa satonsa.

  Herran edellä kulkee oikeus, 

  se valmistaa tien Herralle.

Ps. 85: 9-14

14. joulukuuta

Vaikkei tämä varsinaisesti joulubiisi olekaan, löytyy tämä Club for Fiven uudelta joululevyltä. Olen kuunnellut tuota levyä marraskuun puolestä välistä saakka karkottaakseni kaamosta, eikä voi muuta sanoa kuin kaunis kokonaisuus on tuo levy.

13. joulukuuta

Tällaista Lucian päivän kunniaksi.

12. joulukuuta

11. joulukuuta

9. joulukuuta

Joku voisi sanoa, että tämä Unicefin mainoskampanjan video on karu ja suorastaan joulun irvikuva. Tarkoitus on varmaankin saada ihmiset ajattelemaan kaiken kuluttamishuuman keskellä...länsimainen joulupukki ei käy kehitysmaissa suuren lahjasäkkinsä kanssa, mutta me haluamme vain lisää paljouteemme. Reilua?

8. joulukuuta

Hurjaa vipellystä ollut tämä koko loppuviikko, sillä torstaista lauantaihin olin nuortenleirillä hommissa ja lauantaina näin ystäviä. Tänään avustelin messussa, lauloin siikkareita(körttilauluja), kävin Amarillossa syömässä ystävän kanssa ja vielä Tikvan kanssa lauloimme Christmas Carolsissa sekä vietimme syyskauden päätöstä pikkujoulujen merkeissä. Mistään näistä ei ole kuvatodisteita.

Tässä Jesajan kirjasta teksti, jonka luin messussa:

Jes. 35: 3-6

Voimistakaa uupuneet kädet,

vahvistakaa horjuvat polvet,

sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:

”Olkaa lujat, älkää pelätkö.

Tässä on teidän Jumalanne!

Kosto lähestyy,

tilinteon hetki.

Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”

    Silloin aukenevat sokeiden silmät

ja kuurojen korvat avautuvat,

rampa hyppii silloin kuin kauris,

mykän kieli laulaa riemuaan.

Lähteitä puhkeaa autiomaahan,

vuolaina virtaavat purot arolla.

7. joulukuuta

6. joulukuuta

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?

4. joulukuuta

Koska kaveri aikoo työstää miehen kylkiluu-teemaa johonkin omaan biisiinsä, laitan vastaiskuksi tämän biisin. Niin, ei oo tehty mistään kylkipaloista, vaan värikkäistä palikoista...vai miten se nyt menikään? Tehty, mistä tehty, mutta hyvä, kaunis ja riittävä omana itsenään on jokainen tyttö ja poika.

3. joulukuuta

Nyt tuohon uuteen sovitukseen Hoosiannasta on ilmestynyt myös musiikkivideo. Seurailin eilen videosta käytyä keskustelua Facebookissa: odotetusti se on jakanut mielipiteitä, sillä osa kehuu hienoksi ja ajankohtaiseksi, kun taas osa ihmettelee videon sopivuutta kappaleeseen ja itse kappaleen sovituskin on osalle liian taiteellinen.

Minä tykkään.



Upea, kaunis, karu, ajankohtainen, kipeää tekevä, lohdullinen, hieno. Ja raikas sovitus, jonka ei ole tarkoituskaan viedä perinteisen paikkaa sydämessä. Puhuttelee.

2. joulukuuta

Profeetta sanoi:

- Minä seison vartiopaikallani,

asetun tähystämään

saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle,

mitä hän vastaa valituksiini.

Herra vastasi minulle:

- Kirjoita näky niin selvästi tauluihin,

että sen voi vaivatta lukea.

Näky odottaa vielä toteutumistaan,

mutta määräaika lähestyy joka hetki,

se hetki tulee vääjäämättä.

Jos se viipyy, odota,

näky toteutuu varmasti ja ajallaan.

Kirjoita siis:

Tuo kansa on perin juurin

röyhkeä ja väärämielinen.

Mutta vanhurskas saa elää,

kun hän pysyy uskollisena.

Hab. 2: 1-4

Jumalani, seimeen syntyvään lapseen on vielä matkaa,

mutta anna minun aavistaa orastava ilo jo nyt.

Seimenlapseen on vielä matkaa

ja silti jo nyt aavistan ihmeen.

Hauraan, viattoman, maailmaa muuttavan ihmeen,

jos kuuntelen hiljaa ja katson.

Katson ohi kauppojen tungoksen,

sillä jossain kaukana Vapahtaja syntyi seimeen

minun ja sinun

meidän vuoksemme.

1. joulukuuta: eka adventti

Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista

ja hevoset Jerusalemista,

sotajouset hän lyö rikki.

Hän julistaa kansoille rauhaa,

hänen valtansa ulottuu merestä mereen,

Eufratista maan ääriin asti.

Sak. 9: 9-10

Pakko myöntää, että joulukuu ja eka adventti pääsivät taas yllättämään, vaikka olenkin kuorojuttujen vuoksi ajatuksiani viritellyt joulutunnelmiin. Tänään konsertoimme Kontiolahden kirkossa kuudelta, konsertin nimi on Jouluna Jumala syntyi. Hurjan nopeasti mennyt tämä syksy!

Nyt onkin aika taas syventyä kohti Kristuksen syntymää - Kuninkaasi tulee nöyränä.

Koska en löytänyt vielä varsinaista Kerkko Koskinen Kollektiivin versiota Hoosiannasta, linkkaan Making of videon. 

Joulukalenteri

Jo lähes perinteeksi muodostunut joulukalenteri lopettaa syksyn hiljaiselon.

Olen elossa ja voin hyvin. 

Joulu lähestyy ja yllättää edelleenkin, 

joten pistän oman joulukalenterini pystyyn, 

jotta sielu ehtisi kalenterin mukaan.

Tavoitteena on päivittää joka päivälle jotain.

Biisilöytö.

Katsoin youtuben etusivulta, mitä videoita mulle suositellaan. Tämä video oli kahdeksantena. Kaunis biisi, surullinen tarina, aivan kuin lastenlaulu...ja silti jollekin totta.



Pidetään hyvää huolta keijukaisistamme.

Luontokuvia

Käytiin ystävän kanssa kuvailemassa joen rannassa. Tuli vangittua objektiivin läpi monenlaisia luontokappaleita - usein kuviin jotenkin eksyi tuo kuvan vihertsirbula.

Silta yli tumman virran.

Harvinainen savolainen lintunen töherteli katua.

7 tuntia ja 23 minuuttia

Nukuin kahden tunnin iltaunet, mutta silti kai sitä pitäis kohta hipsiä peiton alle. Herätyskello soi 7 tunnin ja 23 minuutin kuluttua.

Alelöytöjä

Kävin oman shoppailuguruni kanssa katsastamassa aleja ja kyllähän sieltä kaikenlaista löytyi. Vähemmälläkin kai selviäisi...mutta ovat ne kauniita ja ennen kaikkea käytännöllisiä. 

Ihana, hiukan epäsymmetrinen takki Vero Modasta.
Istuu kivasti. Saapi syksy tulla, kun sen aika on.

Rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä Lindexistä.
Ihanan pehmeät housut, tekisi mieli vain silitellä niitä.

Oon ihastunut tämän malliston vaatteisiin Lindexissä.
Villatakin kyynärpäiden kohdalla on vahvikkeet ja napit ovat kullanväriset.

Shortsit, joissa on puuvillaa ja pellavaa Seppälästä.
Kivat nappijutskat lahkeiden sivussa eivät ihan näy  kuvassa.

Seppälän -70 prossaa rekistä kiva mekkolöytö.
Aina yhtä hilpeä musta pukee, ja tykkään kaula-aukon muodosta.

Toimistotätin elämää

Tällä hetkellä vietän toimistotätin elämää kesätyöseurakunnassa. Ja koska paljoa en viitsi kirjoitella, tällä kertaa on luvassa kuvia puhelimestani :)

Karkkia meni rippileirillä.

Ristintie-vaellus oli vaikuttava kokemus jälleen kerran.

Ah, mikä auringonlasku ja usvaa ei edes kännykkäkameralla saanut näkymään!

Tähtikappelissa tuikkivat tähdet päivälläkin.

Juhannuksen grilliherkkuja

Utran kirkossa sain yläparvelta seurata vihkimistä.

Suljin 130 kouluun lähtevien kirjettä.

Toisinaan toimistossa on aikaa kokeilla myös uusia lettiviritelmiä.

Utran uimarannalla oli pakko käydä kahlailemassa hikisen
riparioppitunnin jälkeen.

Toimistossa kiinanruusu kukkii. Kauneutta.

ps. Laminointi haisee pahalle, mutta kuvatodisteita ei laminointijutskista nyt ole.

JOS...

Voimakas sana tuo JOS: täynnä mahdollisuuksia tai ehkä sittenkin vain kaipaus muuttaa jo tapahtunutta?

JOS elämä ei olisi epäreilua...

• ...äiti täyttäisi huomenna 60 vuotta.
• ...en olisi pyöräillyt kirkosta kyynelehtien kotiin.
• ...en olisi kotiin päästyäni itkenyt ääneen.

MUTTA elämä ei mene meidän suunnitelmiemme mukaan, vaan se virtaa kuin elävä vesi. Tarkkaa määränpäätä emme tiedä, suuntaa voimme vain hetkittäin aavistella.

"Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!" 

  Job 1: 21

Viikko paketissa

 Mie teen nyt listan menneestä reilusta viikosta

•  The Great Gatsby käytiin kattomassa ja vietettiin läksiäisiä, muutamat itkut tuli itkettyä sinä iltana. Viisi lukuvuotta on pieni ikuisuus yhdessä kulkea rinnakkain.
• Viikonloppuna luin Irja Kilpeläisen Osaammeko kuunnella ja auttaa -kirjaa ja koin valaistumisen, miksi se kirja on niin hitti. Jotain kosketuspintaa siis menneeseen ja tulevaan tässä ja nyt.
• Eka messuavustus kesätyöseurakunnassa ja arvaapa, olinko laittanut mustat kengät ja housut...auts.
• Maanantaina alkoi seurakuntasihteerin sijaistelu - PANIIKKIA ilmassa.
• Tiistaina ihana lounashetki Toreron lohirisoton ja ystävän kera. Ihania molemmat.
• Keskiviikkona mun paniikki alkoi helpottaa hiukan ja seurakuntaneuvostossa valittiin aivan oikea ihminen Noljakan piiriin kappalaiseksi. JEEE!!!
• Torstain huippuhetkiä olivat ehdottomasti mangon makuinen smoothie Murussa sekä iltakävely erään suloisen karvakamun ja  hänen vielä suloisemman omistajansa kanssa.
• Tänään päättyi tämä viikon mittainen toimistopäivystys, eikä minusta toistaiseksi kuoriutunut toimistoihmettä - edelleenkin kaikenlaisen säätäminen tulostamisen, skaalaamisen ja osoitetarralappujen sekä monistushuoneen möhkäleen kanssa ovat mulle salatiedettä.
• Kesän eka sateessa pyöräily (DONE) ja kevään vika tentti (DONE). Nyt vain tuloksia odotellaan. btw edustin taas märkine housuineni tentissä ja sitten vielä menin selittelemään, etten oo pissiny housuun, mutta on tällä viikolla töiden takia lähellä ollut. Siis ei oikeesti, vaan ainoastaan kuvainnollisesti - vierustoverini jo monen tentin ajalta kiitti tästä tiedosta ja hymähteli.




Haikea hetki viime viikon torstaina.

Jotkin asiat eivät vanhennu 40 vuodessakaan.

Lounas ihanan Gurun kanssa Torerossa.

Eiliseltä.

Tässä pari kuvaa eiliseltä: molemmat omalla tavallaan kivoja kuvia. Tykkään noista kengistä ja sukkiksista, etenkin yhdessä ne näyttävät varsin suloisilta. Onkohan suloinen oikea sana kuvailemaan aikuisen pukeutumista, pohtii korvallista pipoa käyttävä... kuulemma se on Nalle Puh -pipo, jos ystäviä on uskominen.

Taitaa olla kesä!

 Lisäksi iltalenkkiämme karvaisen ja vähemman karvaisen kaverin kanssa sulostuttivat kaksi pupua joen varressa. Ihan kesyjä olivat nämä pitkäkorvat, kun koirasta ja ihmisistä välittämättä nurmikolla käyskentelivät. Ja voittepa vain kuvitella, kuinka paljon harmitti, että tätä ihmettä oli todistamassa kanssani vain surkeahko kännykkäkamera. Järkkärillä olisi ollut mahdollisuus saada NIIIN hyviä kuvia.

Kaupunkilaispupu iltalenkin varrella.

Kevätiloa.

Mutalan kirkolta.

Kävin kesän työmaalle tutustumassa ja heti pääsinkin tositoimiin: sanomalehtitornia rakentamaan. Hauskaa oli!

Kotiin pyöräillessä piti ihan asiakseen pysähtyä joen varteen, kun niin kaunista oli ilta-auringossa. Ihana sää - lämmin ja aurinkoinen. Kevään ekat pehmiksetkin on ystävän kanssa torikahviossa syöty.

Löysin Centrumin S-marketista uudet Coca-Colan kampanjapullot ja pakkohan se oli mainosten uhrina ostaa. Nyt mulla sitten on pullo, jossa lukee Rakas. Ehdottomasti voittaa kauneudessaan sen, mitä halpiscolat hinnassa. (nyt voikin ite laittaa halpista tuohon pulloon)

On siis kevät, kuljen Pielisjoen rantaan...

luuv.

Makoosa päivä!

Tässäpä kuvallisessa muodossa meidän vapaaehtoisten kiitospäivän meininkejä Vaiviosta.

Messu isossa luokassa aloitti päivän.

Tunnelmia ennen Popo Salamin musiikki- ja tanssihetkeä.

Tällaisissa popoissa mentiin...

Näiden tunnelmapalojen lisäksi päivään kuului maittavaa ruokaa, Timon ja Dellun vaihtoehtoisessa workshopissa kreisialiasta joukkueittain sekä namskis välipalaksi riisivatruskoja? ja mustikkapiirakkaa. Huom. mie ja S voitettiin kreisialias - ei siis yhtään huomaa, että ollaan pian viisi vuotta  toistemme selityksiä kuunneltu.

Loppupäätelmänä: kannatti herätä ja mukavaa oli ihanan ystävän kanssa viettää aikaa tuolla. Ja mun toiveet toiminnallisemmasta ohjelmasta oli kuultu!

Siunaa koko maailmaa

Aivan valtavan upea versio tutusta virsikirjastakin löytyvästä laulusta. Osui ja upposi minuun, joten jaanpa sen sullekin. Enjoy!



Huomenna olen lähdössä Vaivioon seurakunnan vapaaehtoisten kiitospäivään. Bussi starttaa kymmenen jälkeen aamulla, joten unille kai sitä pitäisi pian hipsiä. Odotan innolla päivää ja toivon, että päivän ohjelmaa olisi kehitetty viime vuodesta - silloin wlan tuli tarpeeseen. Joka tapauksessa Vaivion ruoka on maistuvaa, joten se jo itsessään korvaa ohjelman puutteet. Ihana päästä käymään mun "kotona" ennen riparikesän hulinoita!

Anun vaihtoehtovappu

Mun hilpeät vappukamut. Luuv ya.

Mun vappu meni siis valtavan hilpeissä tunnelmissa, kun keväinen flunssa iski mua lekalla. Viikon luontoäänet ovat olleet köhköh, atshii ja trööt... ja kyllä, saat ihan itse päätellä, mitä kaikkea ne kuvaavat. Vappuaatto ja vappupäivä olivat mulla kuumeisia päiviä: jopa Greyn anatomian katsominen olisi vienyt liikaa aivokapasiteettia, joten tyydyin tuijottamaan lifestyle-ohjelmien kirjoa ja feispuukkailemaan nettiin eksyneille vappuilijoille.

Nyt voin jo paljon paremmin yskästä ja nuhasta huolimatta, joten mökkihöpertyminen vaivaa hiukan. Ehkä huomenna voisi lähteä vaikkapa kävelylle hetkeksi tai jos jaksaisi herätä aamulla messuun. Kymppimessu voi olla haaste, kun flunssailun vuoksi olen nukkunut reilusti puolille päivin useana päivänä.

Ja kuva tästä mun kiristyslakistani.

Yleisenä huomiona voin kertoa, että yo-lakki puristaa päätä. On kuulemma yleinen ongelma kaveripiirissä ja yleisesti lakkikansan keskuudessa, joten googlailin ja päädyin blogeihin, joissa valiteltiin samaa ongelmaa. Blogien ja kommenttien perusteella lakin nahkainen päänympärys ajan kanssa kutistuu, minkä vuoksi siis lakki kiristää päätä. Pääni ei ole siis kasvanut "ahkeran" opiskelun seurauksena, vaan hattu on vain mennyt kutistumaan - mokomakin lätsä. Luin myös, että lakin voi halutessaan viedä venytettäväksi - ehkä kehittelen oman venytystaktiikkani ensi vappua odotellessa...tai sitten en.

Ja miksi minä jorisen jostain yo-lakista?! KOSKA mulla ei ole ollut paljoa älykkäämpääkään tekemistä viime päivinä, paitsi Greyn anatomia eilen ja tänään.

Vuosijuhlat 2013

Oma stailistini teki upean kampauksen,
josta koko illan sateli kehuja. Kiitos.

Mekko edestä.

Mekko takaa. Kampauskin näkyy kivasti.

Kattaus Kimmelin Sirkkala-salista. 

Super sweet sixteen Fides Ostiensis!

120413

Ostin sen uuden palan Nominationiin muutama viikko sitten. Se onpi T niinku Tikva!

Marian päivä

Oli melkoinen Tikva-viikonloppu: keikaus, ystäviä, tähtikappeli ja musiikiniloa. Jotain uutta, jotain vanhaa... jännittävää.

Maria uskalsi silloin joskus ottaa vastaan suuren tehtävänsä, ehkä minäkin uskallan ottaa vastaan minulle luotetun tehtävän. Marian päivänä on turvallista ottaa askel uudelle maaperälle, vaikka saappaat ovat valtavat.

Joten, taidan marssia lähiaikaina ostamaan uuden Nomination-palan rannekkeeseeni... Kiitos.

150313

Opiskelua, ryhdistäytymistä, tenttejä, ystäviä, naurua, itkua, iloa, surua, innostusta, lannistumista, onnistumista - ensi tiistaina kandidaatin paprut kouraan.

Ja niitä tenttejä... Mun elämä.

Toista sua ei milloinkaan

Ihanaa ystävänpäivää sinulle, ystäväni! 

"Kaunis pieni ihminen,

sä olet ainutlaatuinen.

Mitä vastaan tuleekaan,

toista sua ei milloinkaan."

Mikä teologi?

Olen lähes koko opiskeluaikani miettinyt, millainen teologi haluan olla ja olen. Joskus, kun on nuorten aikuisten kokoontumisissa pitänyt esitellä itsensä, olen pilke silmäkulmassa kertonut olevani teologianopiskelija ja häpeäväni sitä. Vähän kuin AA-kerhossa: "Hei, olen Anu ja opiskelen teologiaa..." Opiskelun alkuvaiheessa olin kovin tietoinen ja ehkä hieman ylpeäkin siitä, että opiskelen teologiaa. Sitten tapahtui elämä ja suhteeni opiskeluun muuttui: opiskelusta tuli vain väline päästä tavoitteeseen. Teologia ei ole minulle enää merkityksellistä vain teologian itsensä vuoksi.

Opiskelen teologiaa, koska haluan papiksi. Olen täällä viidettä vuotta: pelkään epäonnistuvani haaveessani valmistua papiksi; koen vierautta "omieni", teologien, joukossa; en korosta oppineisuutta; kiintopisteeni on ennen kaikkea elämässä; haluan puhua Jumalasta, kertoa siitä ydinsanomasta - armosta. Teologi on kuka tahansa. Teologi ei ole Jumalasta seuraava, eikä edes sitäseuraava. Teologi on Jumalan orja ja ihmisten palvelija. Teologi ei ole pyhempi, toisinaan jopa pahempi.

Ehkä tää on kuitenkin homman ydin,
myös teologiassa.

Kuka minä olen? Nalle-teologi, light-teologi, itseään häpeävä teologi, ylpeä teologi, ylihumaani teologi...teologiaton teologi? Opiskelen käytännöllistä teologiaa, joten opiskelenko teologiaa ollenkaan vai opiskelenko sittenkin teologian kruunua? Tänään kerroin olevani light-teologi - kevyttä purtavaa akateemisuuden sijasta matalammalla teologiylpeydellä. 

Olen teologi, jota kiinnostavat ihmiset, Jumala ja ihmisten suhteet toisiinsa ja Jumalaan enemmän kuin oppirakenteet, pilkun viilailu ja alkukielen aikamuodot. Ehkä se on light-teologiaa tai nalle-teologiaa, tai sittenkin kokemukset vieraudesta omiensa joukossa pakottavat minut vain määrittelemään itseni jollain tavalla.

Mitä onnellisuus on?

Sydäntä kouraiseva kysymys vessan ovessa.

Naistenvessojen seinät ovat jo vuosikaudet täyttyneet monenlaisista viesteistä: vannotaan rakkautta, huudetaan elämälle, riimitellään pikkunokkelia tarinoita - niin, tai pohditaan syviä kysymyksiä. Tänään huomasin yliopistolla eräässä perimmäisistä vessakopeista haastavan viestin: "mitä onnellisuus on?" Olisin halunnut vastata jotain. En kuitenkaan kuulu vessakirjailijoiden jaloon lajiin... kirjoittelen mielummin tänne blogini seinälle ajatuksiani.

Niin, ja mitä minä olisin edes kyselijälle vastannut? "Jaa-a, enpä tiedä..." Vai olisinko sittenkin pohdiskellut asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Luetellut: " Ystävyyttä, kauneutta, ymmärrystä, armoa ja onnistumisia." Olenhan minäkin pohtinut onnellisuutta. Ennen kaikkea olen kaipaillut vastauksia kysymykseen, kuinka onnellisuuden voi saavuttaa. Toisinaan minusta tuntuu kuin onnen etsintä olisi ikuista kilpajuoksua, jossa onni juoksee tavoittelijaansa nopeammin aina vain kauemmaksi.

Silti olen myös aavistanut, mitä onni voi olla. Ehkä onnellisuus ei olekaan mielentila, vaan ennen kaikkea asenne. Asenne, joka arvostaa elämää ja pyrkii näkemään, mitä mustan ja valkoisen välissä on. Onni ei piilekään vain suurissa huippuhetkissä, vaan se on läsnä arjen pienuudessa. Olen tuntenut itseni menneen vuoden aikana suunnattoman onnettomaksi, mutta olen myös tavoittanut muutaman hippusen onnellisuutta. Niistä hippusista kai me elämme, minä elän.

Ja arkana hetkenä minäkin hiljaisuudessa hapuilen: mitä onnellisuus on?

Mukavuusalueella.

Tältä minä näytin tiistai-iltana. Pääsin haluamaani kesätyöpaikkaan. Olen valtavan onnellinen. Tunnen olevani voittaja, minua ei torjutakaan - minä kelpaan. Hetken pystyn mihin vain ja vähän enemmänkin, kunnes mieleeni hiipii... Entä jos olenkin käsittänyt jotain kamalan väärin? Pelkään herääväni kauniista unesta takaisin ankeaan todellisuuteen. Mutta en herää tästä unesta, vaan olen yksi onnekkaista.

On aika luottaa siihen, että elämä tarjoaa myös iloa, hymyä ja onnistumisia. Uudet haasteet minua odotttelevat kaupunginosassa, jonne joskus kuuluin: hyppään pois toiselta mukavuusalueeltani ja toiselle palaan takaisin - poissa tutusta työpaikasta, mutta omassa kotikaupungissani. Heippa elämä kahden kaupungin välillä!

Ja Juha Tapio laulaa...

Mun se-joku-perhejuhla.

Anun joulumaasta.

Ihan aito tekokuusi minulla ja tietenkin oli pakko saada leikkiä
kameralla ja joulupalloilla.

Isin kissa, Pörri, tykkäs eniten loikoilla uunin päällä - sopivan lämmintä.

Kynttelikkö ikkunalla.

Joulukuusi.

Talven ihmemaa.

Ruokaa. Totta kai.

Matkalla - liekö tulossa vai menossa.

Heijastuksia.