kahdeskymmenesneljäs.

Oikein ihanaa joulua!
Nauti tunnelmasta, hyvästä ruoasta, ihmisten seurasta...
Käy kirkossa, ota vastaan kallein lahja, jonka voit saada - Jumala syntynyt ihmiseksi!
Niin ja ne muut lahjat, joita rakkaillemme annamme. Nauti, hypistele, tunne!
Joulu ei aina tunnu iloiselta perhejuhlalta syystä tai toisesta,
mutta itse voi myös jouluunsa vaikuttaa asenteellaan.

kahdeskymmeneskolmas.

Joulu on aivan ovella.
Kolmantena adventtina keskitymme Herran odotukseen, Jeesuksen syntymä on jo lähellä.
Marian odotus ja meidän joulun odotuksemme kuuluvat yhteen.
Olemme jouluvalmisteluissa jo loppuvaiheessa:
kuusi on pystytetty, mahdollisesti jouluruoat on hankittu, koti siivottu ja mieli virittäytynyt jouluun...
tai sitten kaikki on vielä levällään ja imuri odottaa vuoroaan vielä, kuusi odottaa ehkä parvekkeella paraatipaikalleen pääsyä.
Joka tapauksessa joulu tulee väistämättä, olimmepa valmiita tai emme...ja kaiken sekamelskan keskellä olevien on lohdullista muistaa, ettei ensimmäisen joulunkaan puitteet olleet hääppöiset.

kahdeskymmenestoinen.

Joulu tulee,
ei lupaa kysele ovella.
Joka vuosi ilmestyy ajallaan,
mutta silti yllättäen.

Kysyikö seimen lapsi:
Saanko syntyä?
Maria oletko valmis äidikseni?
Taisi nuori tyttö vain antautua korkeampaan tahtoon.

Paimenet valvoivat kedolla,
minä istun tippa linssissä sohvalla.
He näkivät kirkkaan tähden,
minulla punainen paperitähti loistaa ikkunassa.

Ruokaa, rahaa, kiirettä,
lahjoja, lahjoja, lahjoja,
kassakoneiden kilinää, kimallusta ja kultaa.
Entä se lapsi, joka syntyi eläinten syöttökaukaloon meidän vuoksemme?

Paleltuuko lapsi viaton lumihankeen?

kahdeskymmenesensimmäinen.

"Nyt, kun viimeiset hetket ovat käsillä ja näen tuon suuren punaisen valopallon, joka tulee tuhoamaan kaiken, lähestyvän tyynen varmasti, ajattelin kertoa teille, rakas lukijakunta..."
 

Tällaista aloitusta eräs kaverini ehdotti tämän päivän postauksen aloitukseksi, kun pyysi, että kirjoittaisin maailmanlopusta. Tänään loppuu Maya-intiaanien kalenteri, minkä vuoksi jotkut ihmiset ovat kohisseet maailmanlopun lähestyvän. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, vaikka maailmanloppu tulisikin jo seuraavassa silmänräpäyksessä. Kuitenkin veikkaan, että kalenterintekijän oli vain johonkin vuoteen ja päivään päätettävä kalenteri - en minä ainakaan voi käsittää aikaa, joka on mieletön jatkumo menneeseen ja tulevaan. Jos maailmanloppu tulee tänään, siivosin ja kasasin kuusen eilen aivan turhaan.

Kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus lupaa olla meidä kanssamme "kaikki päivät maailman loppuun asti". Olen miettinyt, että periaatteessa meille kristitylle kai maailmanloppu voisi tarkoittaa Jeesuksen toista tulemista - luonnollinen jatkumo pelastushistoriassa. Minä olen pelännyt maailmanloppua niin kauan kuin olen tiennyt sellaisesta, siis melko kauan. Suuri tuntematon pelottaa. Alakouluikäisenä näin myös unta, että Jeesus tuli toisen kerran maailmaan. Hän lensi pölynimurilla, koska luuta olisi ollut liian vanhanaikainen. Uni oli pienen Anun mielestä pelottava, eikä Jeesus ollut lempeä hippi.

Minua ei lähesty kuin punainen joulupallo, kun koristelaatikkoon kurkistaa, mutta tuo pallo tuskin tuhoaa. Punainen joulupallo heijastaa valoa, kuvajaisia ja tuo iloa. Yksin punainen pallo ei ole paljoakaan, mutta useampi punainen pallo yhdistettynä kultaisiin palloihin luo joulutunnelmaa ja kauneutta.

Haluan kertoa teille, rakkaat lukijat... Enkelit tuovat Raamatussa usein tämän rauhoittavan viestin: Älä pelkää!

kahdeskymmenes.

Neljä päivää jouluun. Jos tänään saisi siivottua joulua varten sekä mahdollisesti kannettua varastosta kuusen ja koristeet. Katsotaan.

Tässä Lauluyhtye Viiden joulutunnelmaa.

yhdeksästoista.

Syöpäjärjestöillä on meneillään Enemmän syntymäpäiviä -kampanja: "Tänä vuonna syntymäpäiviään viettää 230 000 syövän kokenutta suomalaista. Onneksi monet syövistä löydetään nykyään ajoissa ja yhä tehokkaamman syövänhoidon ansiosta saamme joka vuosi enemmän syntymäpäiviä juhlittavaksi."
Klikkaapa oheiseen osoitteeseen katsastamaan, ketkä ovat tehneet omat onnittelulaulunsa syntymäpäiväsankareille.
https://cancer-fi.directo.fi/enemman-synttareita/onnittelulaulut/

Vaikkei minun äitini selvinnyt syövästään, syöpäjärjestöt tekevät hyvää työtä: itsekin kävin sivustolta hakemassa ajantasaista tietoa syövästä äidin sairastamisen aikana. Siksi olen muutamia tuntemiani synttärisankareita onnitellut feipuukissa kampanjan lauluilla.

Miksi sitten nostan syövän joulukalenteriini - sehän on kamala aihe, kamala sairaus, vähintäänkin tunnelman tappaja. Äitini syöpä havaittiin ja leikattiin juuri ennen joulua neljä vuotta sitten, kolme vuotta sitten joulupöydässä koin aavistuksen viimeisestä yhteisestä joulusta ja kaksi vuotta sitten kävin joulun viettoon ristiriitaisin tuntein, sillä syöpä oli paria kuukautta aiemmin vienyt äitini. Tuleva joulu on nyt kolmas ilman äitiäni ja edelleenkin joulu perhejuhlana on minulle kova pala purtavaksi sekä nostaa hetkittäin kuin varkain kyyneleet pintaan.

tästä onnittelulaulusta minä pidän eniten.

kahdeksastoista.

Viikon kuluttua on jouluaatto. Hurjaa. Valtavan nopeasti on jälleen kerran joulukuu kulunut. Tänään kävin ystäväni kanssa Houkutuksessa kahvilla: söin ihanaa latte-kardemummakakkua ja join Unelmien aika -teetä. Lisäksi kiertelimme kaupoissa joululahjaostoksilla. (untuvatakki päällä tulee kuuma sisätiloissa)

Uusin joulumusiikkilöytöni: olkaatten hyvä. Ja eräälle N:lle kiitos vinkistä.

Seitsemästoista.

Nina haastoi minut joulukyselyyn, joten tässäpä vastaukset kymysyksiin.

Jouluhaaste

Mikä tuoksu kuuluu jouluusi? 

piparin ja glögin tuoksu

 Lempijouluruokasi, joka ei saa puuttua pöydästä? 

Porkkanalaatikko ja kalkkuna ovat ihan ruuista lempparit, mutta muuten tietenkin suklaa.

 Herkkusi, jota täytyy joka joulu saada? 

Suklaa, marmeladisydämet ja perinteiset tortut ja piparit.

Mieluisin joulujuomasi?

Glögi tai kokis.

Mikä joulukoriste on erityisen tärkeä tai merkityksellinen? 

sydänjouluvalot (pitäis laittaakin ikkunaan)

Mikä joululaulu tuo joulutunnelman? 

Muutamana viime jouluna olen ihastunut Rajattoman Joululauluun.

Kerro jokin lahja lapsuudestasi/nuoruudestasi joka on jäänyt mieleen? 

Yksi rakkaimmista joululahjoistani oli pari-kolme vuotiaana saamani Stigan värikäs rattikelkka, sillä huristelin mäkiä alas monen monta talvea. Toinen mieleenpainuva lahja oli Cindy-barbinukke, jolla oli reki ja koira. Tykkäsin.

kuudestoista.

Viikonloppu on ollut hektinen: perjantaina olimme Tikvan kanssa Kontiolahdella OP:n kauneimmissa joululauluissa esittämässä kolme biisiä ja sama kahdesti lauantaina Joensuun kirkossa. Olo on helpottunut ja hiukan väsynyt, sillä konserttielämä osaa olla intensiivistä. Nautin valtavasti esiintymisestä kuorossa, joten oli ihanaa päästä laulamaan yhdessä taitavien tovereiden kera. Upeaa oli kuunnella myös Canzonetta-kuoroa ja sopraano Sanna Heikkistä, jotka myös esiintyivät konserteissa.

Emmekä tietenkään lähteneet kumpanakaan iltana tyhjin käsin konserteista: maljakkoa koristavat kaksi ruusua sekä lahjakortti elokuviin. Lisäksi saimme konserttien välissä hyviä karjalanpiirakoita ja joulutorttuja sekä perjantaina ihanaa salaattia Hilun paikassa.

Gaudete Kontiolahdessa, kuvan otti Heikki

ps. kolmas adventti sanoo: "Tehkää tie Kuninkaalle!" Johannes Kastaja oli Jeesuksen tienraivaaja, hän kulki Jeesuksen edellä, jotta kirjoitukset tulisivat toteen. Johannes kehotti kääntymiseen ja parannuksen tekemiseen - tulisi katuen tunnustaa synnit.

viidestoista.

Oletko käynyt aito joulu -sivustolla? Siellä seimikuvaelmassa Martina Aitolehti on Mariana, Frederik Joosefina ja Neuman on paimen. Kampanja on 200-vuotiaan Suomen Pipliaseuran sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymien yhteishanke, jolla halutaan puhutella ja herätellä ihmisiä joulun viettoon. Sivustosta on taatusti ihmisillä monenlaisa mielipiteitä - hyvä niin, silloinhan kampanja taitaa ollakin onnistunut.

Sivustolla taustalla soiva biisi puhuttelee ja ottaa kantaa nykyiseen joulunviettoon.



Käypä katsastamassa sivusto, jos et vielä ole siellä käynyt. http://www.aitojoulu.fi/

neljästoista.

Innostuimme ystäväni kanssa koristelemaan pipareita ihan urakalla eilisissä ainejärjestömme pikkujouluissa. Sokeritahnaa oli valkoista, vaaleanpunaista ja vihreää sekä strösseleitä oli ympyröitä ja sydämiä. Näillä aineksilla me innokkaasti koristelimme pipareita ja söimme lähes välittömästi tuotoksemme. Mitä enemmän oli piparin päällä tahnaa ja strösseleitä, sen parempi... tuotoksemme olivat ennen kaikkea ällöttävän makeita. Namskis.

Tässä yksi minun taideteoksistani.

kolmastoista.

Hyvää Lucian päivää! Pyhä Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys, joka kuoli viattomana 300-luvun alkupuolella. Oletko kuullut Pyhän Lucian legendan? Miksi Luciasta tulikaan katolisen kirkon pyhimys?

Eräs ystäväni, jonka kanssa olimme alakoulun kolmannesta luokasta lukion loppuun saakka samalla luokalla, on syntynyt Lucian päivänä. Hän on taatusti moneen kertaan saanut kuulla, kuinka hän onkin kaveriporukan Lucia neito - toisaalta eihän se ole hassumpi tehtävä olla valon tuojana. Hyvää synttäriä Sinulle, jos luet tätä tekstiä - olet tuonut valoa!

kahdestoista.

Tänään on 121212 -päivä, melkoisen hurjaa. Mietin, mitä erityistä voisin tällaisena päivänä tehdä. En ole aiempinakaan vuosina tosin tehnyt pitään erityistä: 060606 taisin olla isosena rippileirillä legendaarisessa Kiteen Röskössä - siellä majoitusmökkimme lähestulkoon tärisi joka kerta, kun joku sattui yön aikana kääntämään kylkeään. Lisäksi isoskaverini saivat usein kokea anumaisen yöllisen tarinatuokion, kun aloin unissani parantamaan maailmaa...kuulemma puhuin sekavia lähes aina.

Tänään kokoustelen seurakuntaneuvostossa iltapäivällä sekä aion salsailla erään salsapastori opastuksella - katsotaan, kuinka suunnitelman käy.

Ja musiikkia...

yhdestoista.

Pahoitteluni, että postaukseni tulee vasta nyt.

Tänään on satanut lunta ajoittain oikein pyryttäen ja itäviima on tunkeutunut takin alle. Olen säntäillyt paikasta toiseen uhmaten tuulta ja vasten kasvoja paiskautuvia lumihiutaleita - kaukana on ollut rauhaisa joulufiilis. Kiire, stressi, ihmisvilinä keskellä kaupunkia... Entä, jos pysähtyisin, katsoisin taivaalle ja pyydystäisin lumihiutaleen?

kymmenes.

Ensimmäiset itsetehdyt joululahjukset ovat valmistuneet. 

Kaulahuivi on Novitan Frilla-langasta taiteiltu

 ja sukat ovat Novitan Linnut-sarjan fasaanista neulottu.

Varsin kivasti molemmat onnistuivat, etenkin olen positiivisesti yllättynyt Frillasta.

ps. Tänään tonttuilut jatkuvat joululahjaostoksilla ystävän kanssa. Katsellaan, mitä sieltä tarttuu mukaan.

Eilisestä Christmas Carols - joululauluista jäi mieleen erityisesti alla oleva biisi.

yhdeksäs.

"Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee.

Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee." 

Siunattua toista adventtia!

ps. Löysin play-kaupasta android-puhelimeen jouluradio-sovelluksen, suosittelen. Saat lisätietoja, mikä ihme tuo jouluradio on, osoitteesta: http://www.jouluradio.fi/ Lisäksi tuolla osoitteessakin voi radiota kuunnella.

kahdeksas.

Vietimme itsenäisyyspäivää ystäväporukalla nauttien herkuista ja katsellen linnanjuhlia juhlavasti pukeutuneina. Pics or didn't happen...

tonnikala-ruisnappeja

pinaattipirakkaa

lohirieskarullia

alkumalja: kuohuvaa mangon kera

Bailey's kakkua

minun kampaus, ihan itse laitoin tukan ja
hiuslakkaa oli reilusti.

Tarjolla oli myös joulutorttuja luumu- ja omenakanelihillolla täytettyinä sekä marianne-karkkeja ja Fazerin Suomi-suklaata.

seitsemäs.

Kävelin viime yönä läpi hiljaisen kaupungin,
ei ollut pimeää - jouluvalot säteilivät kirkkautta yöhön.
Loiste oli kuin unesta.
Kävelin viime yönä läpi aution satumaan,
oli vain valkeutta - puut peittyneet tomusokeriin.
Uneksin talven ihmemaasta.

Viivyttelen toisessa ajassa - aamulla taikapöly on kadonnut.

kuudes.

Itsenäisyys on päämäärä ja tavoite monessa mittakaavassa: ihmiset taistelevat oman maansa itsenäisyyden puolesta, ihmiset taistelevat oman yksityisen itsenäisyytensä puolesta. Itsenäisyys on jotain, minkä puolesta kannattaa taistella - onko se siis taistelua omasta elintilasta? Vapautta ja vastuuta.

Itsenäistyminen tekee kipeää. Rajojen piirtäminen sattuu, olkoon se sitten kartalla tai ihmisiholla. Itsenäistyessä saa tai joutuu luopumaan jostain entisestä: se voi olla odotettua ja kaivattua, mutta luopuminen voi myös olla kipeää. Ehkä itsenäisyys voi olla myös suuret saappaat, joihin kasvetaan.

Itsenäistyminen on prosessi. Irti repäiseminen voi tapahtua hetkessä, mutta useimmiten itsenäistyminen tapahtuu pitemmän ajan kuluessa. Suomi ei itsenäistynyt yhdessä yössä, vaan itsenäisyyden puolesta oli tehty töitä jo pitkään. Itsenäistyminen vie aikaa niin kauan, kunnes palikat ovat suotuisissa asemissa. Ja klik, muistoinaan hiertymiä, itkettyjä öitä, pelkoa ja tietenkin toivoa paremmasta.

Kuitenkin havahdun: Mikä oikeus minulla rauhanajan kasvatilla on puhua Suomen itsenäistymisestä? En minä tiedä Suomen itsenäisyyden todellista hintaa, valehtelisin väittäessäni tietäväni, tuntevani. Olen taistellut, kipuillut, hapuillut vain oman itsenäistymisprosessini.

Kiitos, että olen saanut itsenäistyä itsenäisessä Suomessa. Kiitos sinivalkoisista sävelistä.

viides.

Onnea on ystävän yllätysvierailu,
glögi naurun kera,
aamupalaksi riisipyöröjä ja pullaa, jonka päällä on paljon raesokeria.
Onnea ovat typerät jutut, joille voi nauraa kippurassa.
Onnea on yhdessä ajassa kelluminen ilman sen kummempaa tekemistä.
Onnea on ystävyys.
Ei millään muulla ole hetkeen väliä.

neljäs.

Millaisia säveliä soit? 

Korkealta ja kirkkaasti,

vai sittenkin matalalta tummia ääniä.

Duurissa vai mollissa?

Mikä on temposi?

Allegro, 

Andante 

vai kenties Lento?

Uskotko musiikin voivan räjäyttää tajunnan?

Näetkö jotain sulkiessasi silmäsi, kun kuuntelet musiikkia?

Klikkaa allaolevaa linkkiä ja kuuntele, koe, näe. Kullakin on salaiset paheensa, yksi minun "paheistani" on pianomusiikki.

http://www.youtube.com/watch?v=7maJOI3QMu0&feature=share&list=AL94UKMTqg-9Bhg8y9cXphU7-SH0Jm1bMl

(tuota videota ei pystynyt upottamaan, siksi linkki)

kolmas.

Jouluvalot koristavat kaupungin keskustaa, pakkanen nipistelee poskia hämärtyvässä iltapäivässä.
Kannan tuttua mustaa kassia, sen sisältö painaa vähemmän kuin viimeksi, mutta silti se painautuu voimakkaasti oikeaa olkaani vasten.

Pysähdyn. 

Lasken mustan olaltani - vangitsen hetken. 

Sumennan valoja, leikittelen, jatkan matkaani. 

Klik klik. 

Lumi on puuteria. 

Ja valot, ne saa himmennettyä nopealla suljinajalla.

Kauneutta kaikkialla

ja

hiutaleet kuin taikapölyä.

toinen.

Tänään kirkoissa kajahtaa Hoosianna ensimmäisen adventin kunniaksi. Menneellä viikolla Kampin kauppakeskuksessa myös kajahti Hoosianna flashmobissa. Hauska idea, itsekin voisin osallistua tuollaiseen, jos omilla kotikulmilla järjestettäisi vastaavanlainen.



Adventti valmistaa meitä jouluun: tänään alkaa pieni paasto, joka kestää jouluaattoon saakka. Joko sinä tiedät, mistä voisit luopua joulunodotuksen ajaksi? Kuitenkaan paasto ei ole vain luopumista, vaan myös saamista - luopuessamme jostain turhasta tai aikaamme vievästä voimme saada tilalle aikaa Jumalan kanssa. Olen jo monena vuotena lukenut Raamattua tavallista enemmän paastonaikana, niin minä aion tälläkin kertaa tehdä.

Päivän evänkeliumissa Jeesus pyytää kahta opetuslastaan hakemaan ratsukseen aasintamman, jolla kukaan ei ollut vielä ratsastanut. Hän ratsasti sillä Jerusalemiin, missä ihmiset levittivät tielle vaatteita ja palmun oksia sekä huusivat: "Hoosianna Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!" Miltähän olisi mahtanut tuntua olla siellä ihmisjoukossa? Olisinko osallistunut ilakointiin vai kenties seurannut hieman kauempana sivusta?

Evl.fi-sivujen mukaan "Hoosianna" tarkoitti alunperin "Oi auta, pelasta!", mutta Jeesuksen aikana se oli suosittu juhlahuuto ja riemunilmaus.

ensimmäinen.

Gaudete, gaudete Kristus est natus ex Maria virgine, gaudete! Tosin kirkkovuodessa Kristus ei ole vielä syntynyt - Hän on tulossa, matkalla meidän luoksemme.

Gaudetesta on tullut kuorossamme hitti, innostuimme siitä Ismo Savimäen esiteltyä sen tehotreeneissämme reilu kuukausi sitten. Siitä saakka on kertosäe kaikunut niin harjoituksissamme kuin muutenkin ollessamme yhdessä koolla. Gaudetesta sekä muutamasta muustakin jouluohjelmistomme biisistä voit kuulla Tikva-version 9.12. Joensuun kirkossa Christmas carolseissa, Kontiolahden kirkossa 14.12. klo 18.30 sekä Joensuun kirkossa 15.12. klo 15.30 ja 18.

Hiljaisuus

Valoja kaikkialla. 

Yleismaailmallinen kieli vailla sanoja.

Kuitenkin: "Alussa oli Sana..."

Siunattua pyhäinpäivää!

Jes. 65: 23–25

Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi,
eivät synny kuollakseen kohta,
vaan he ovat Herran siunaama suku
ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.
Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan,
kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella,
leijona syö heinää kuin härkä,
ja käärmeen ruokana on maan tomu.
Kukaan ei tee pahaa,
kukaan ei vahingoita ketään
minun pyhällä vuorellani,
sanoo Herra.

Käsitöitä.

1) Tuunasin kynteni ystävältäni saadun ohjeen mukaisesti: Lakkaa kynnet pohjavärillä, anna lakan kuivua hetken. Kastele sanomalehtipala desinfiointiaineella ja paina hetken verran kynnen pintaan, lakkaa kirkkaalla päällyslakalla. Aika simppeliä

Vasen käsi, hiukan isompaa tekstiä.
Mitä lukeekaan keskisormen kynnessä?

Oikea käsi, astetta pienempää tekstiä. Näistä tuli kivat.
Mutta mitä lukeekaan pikkusormen kynnessä?

2) Sain ihanat villasukkani valmiiksi. Rakkautta ovat nämä villasukkaseni.

Pitsisukat, tykkään.

11 asiaa minusta

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."

1. Each person tagged must post 11 things about themselves.

2. Then must also answer the 11 question the "tagged" has sent for them.

3. They must also create 11 more question to ask bloggers they have sent for them.

4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

5. These lucky bloggers must be told.

6. There's no tag backs.

11 things about me

1. En ole koskaan liftannut, enkä uskaltaisikaan, koska minun on vaikea luottaa vieraisiin ihmisiin ja uskoa tuntemattomista hyvää.

2. Laulan Tikva-kuorossa. 

3. Päätin viime joulunalla, että alan tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, niinpä päädyin tammikuussa Tikvan harkkoihin..

4. Tavoittelen unelmaani kutsumusammatista, jossa saan heijastaa valoa, nähdä ja tulla nähdyksi, toteuttaa itseäni sekä olla osa itseä suurempaa kertomusta.

5. Kutsun itseäni nalleteologiksi, koen vierautta akateemista yliopistoteologiaa kohtaan - haluaisin jo valmistua.

6. Tykkään neulomisesta, koska se on hyvää vastapainoa opiskelulle ja kaikelle ajatustyölle - on kivaa saada toisinaan jotain valmiiksi ja nähdä työnsä tulokset.

7. Yksi lempitelevisiosarjoistani on Greyn anatomia, olen ostanut dvd-bokseina kaudet toisesta kuudenteen käänteisessä järjestyksessä.

8. Kaksi vuotta sitten elämäni tärkein ihminen kuoli syöpään. Oli kamalaa seurata vierestä, kun itselle rakas ihminen kuolee ja katoaa vähitellen - yhtäkkiä kuolema ei olekaan vihollinen, vaan se onkin helpotus ja ystävä parantumattomasti sairaalle.

9. Näen unia, joissa äitini on ihan normaalisti esim. kotona tai olemme kaupungilla, enkä saata edes jutella hänen kanssaan mitään ihmeellistä. Herättyäni toivon, että olisin voinut edes unissani puhua hänen kanssaan jostain tärkeästä.

10. Sairastuin anoreksiaan vajaat kuusi vuotta sitten, siitä saakka olen enemmän tai vähemmän kamppaillut ulkonäköni kanssa. Siksi minua surettaa, kun näen anorektikoilta näyttäviä naisia, toivoisin heidän oppivan olemaan armollisempia itseään kohtaan. 

11. Toisinaan olen varsin ujo, toisinaan taas aikamoinen höpöttelijä ja viihdyttäjä. Viime aikoina olen huomannut myös päästeleväni sammakoita suustani, joita voisi pitää väärin tulkittaessa typerinä möläytyksinä ja minua ilkeänä. En halua tahallani loukata ketään, joskus saatan jälkikäteen jäädä miettimään, olenko sanonut jotain hölmöä.

11 questions!

1. Mikä on lempimusiikkikappaleesi? Miksi?

Voi kamala, on niin paljon ihania biisejä. Menneen vuoden ajan kuitenkin mua on puhutellut Emma Salokoski Ensemblen Veden alla.

2. Mistä nautit eniten elämässäsi?

Ihanista ihmisistä lähelläni, musiikista, seurakuntajutuista...

3. Mikä on suurin unelmasi?

Kirkonvirka, ihana mies, oma koti, matkustelua, ehkä lapsia - tavallista onnellista ja tasapainoista elämää.

4. Mitkä ovat paras ja huonoin tapasi?

Välitän ja huolehdin läheisistäni, mikä on pääasiassa hyvä juttu, mutta myös saatan tämän vuoksi murehtia aika paljon. Olen saanut joiltakin ihmisiltä kommentteja siitä, että puhun toisista ihmisistä, mutta toisaalta monet tekevät sitä samaa. Kuitenkin olen päätänyt alkaa tarkemmaksi tuon edella mainitun suhteen.

5. Lempivuodenaikasi ja miksi juuri se?

Olen lähes aina sanonut tykkääväni keväästä, koska olen syntynyt huhtikuussa, mutta toisaalta voisin sanoa pitäväni syksyn väreistä.

6. Lempiurheilulaji?

Jos tanssi lasketaan urheilulajiksi, niin tanssi. Muita suosikkeja voisi olla taitoluistelu, jalkapallo, mäkihyppy ja ratsastus, vaikka mitään näistä en itse osaa.

7. Minkä niminen haluaisit olla?

Oon ihan tyytyväinen omaan nimeeni, varsinkin nimikirjaimeni AB ovat kivat.

8. Mitä tekisit rahoilla, jos voittaisit miljoonan lotossa?

Maksaisin oman ja ehkä isosiskonikin opintolainan pois, antaisin jonkin verran iskälle ja sitten ostaisin oman kodin, sisustaisin ja toivoisin, että jotain jäisi vielä säästöön.

9. Mitkä ovat paras ja huonoin ikinä näkemäsi elokuvat ja miksi?

Paha kysymys onpi tämä, kun on paljon hyviä ja huonoja en paljoa ole katellut. Vaikuttava oli ainakin Black Swan, koska ihmismieli on mielenkiintoinen ja vielä mielenkiintoisempi mennessään rikki. Huonointa ei tule nyt mieleen, mutta mitään painajaismateriaalia en pysty katsomaan, kun olen melkoisen herkkä.

10. Olisitko mieluummin köyhä ja terve vai rikas ja sairas? Miksi?

Köyhä ja terve, koska terveys voittaa kaiken. Toki rikkaana olisi mahdollisuus ehkä etsiä parannuskeino sairauteen...

11. Jos saisit olla kenen tahansa ihmisen kanssa yhden päivän, kuka se olisi ja miksi? 

Olisin varmaan äidin kanssa, koska se olisi mahdollisuus vielä viettää aikaa ja jutella hänen kanssaan vielä kerran. 

11 questions

1. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Miksi?

2. Entä mikä tekee surulliseksi? Miksi?

3. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

4. Mikä on lempiruokasi?

5. Mistä unelmoit?

6. Mikä on salanimesi (etunimi=lemmikin nimi/pehmolelun nimi ja sukunimi=lapsuudenkodin tien nimi)

7. Leijona vai tiikeri? Miksi?

8. Jos liittyisit sirkukseen, mikä olisi ohjelmanumerosi?

9. Parasta, mitä sinulle on tapahtunut menneen vuoden aikana?

10. Mitä pelkäät? Miksi?

11. Kerro jokin salaisuus.

Haastan mukaan: Melissan, Lauran, Tiinan, Jonnan, Ninan

So I listen to the radio

Oletko kuunnellut Yle 1 radion hartauksia? Jos olet, millainen mielikuva sinulla on radiohartauksista? Jos et ole, millainen mielikuva sinulle tulee, kun kuulet sanan radiohartaus?

Radiohartaus: kamalan aikaisin, kuka kuuntelee, ai jotain virsiä radiosta, onkohan ne puhujat kuivakoita, mummotko niitä vain kuuntelee, kaunista musiikkia, koskettavia puheita, tiukkaa analyysiä, menneisyyttä vai nykyaikaa...

En kuuntele säännöllisesti radiohartauksia, mutta olen alkanut miettiä, pitäisikö minun pyrkiä kuuntelemaan. Olen teologin viestintätaidot -kurssilla, jonka opetuksen on meille lahjoittanut Kirkon tiedotuskeskus(KT). Viime viikolla käsittelimme luennoilla yleisesti, mikä on KT, mitä se tekee, sekä radion hartaus-ohjelmia, jumalanpalveluksia niin televisiossa kuin radiossa ja kirkkoa mediassa lähinnä Kotimaa24 :n palveluun tutustuen.

Mutta niin, ne radiohartaudet. Kuuntelimme luennoilla kolme erilaista hartautta ja hieman analysoimme niitä. Olin lähes ihmeissäni siitä, kuinka ajankohtaisia, teraviä ja mielenkiintoisia hartaudet olivatkaan, mutta silti kirkon perussanoma säilyi kirkkaana niissä. Kovin erilaisia taitavia puhujia kuuntelimme luennoitsijan valitsemista hartauspaloista. Luennosta innostuneena rohkaistuin yleareenan radion puolelle tutkailemaan, millaisia hartausaarteita siellä on.

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain kuunneltuani luennoitsijamme hartauden: http://areena.yle.fi/radio/1675616 (vielä 28 päivän ajan on kuunneltavissa)

Ja lopuksi radio-aiheeseen sopiva biisi

Kenkää

Tekisi mieli hankkia uudet kengät, kävin hiukan herkuttelemassa dinskon (klik klik) sivuilla. Jos päädyn ostamaan uudet kengät, haluaisin astetta kestävämmät kaverit, joten nahkaiset voisivat olla ihan hyvä vaihtoehto silloin. Toki ne ovat myös kalliimmat, mutta uskoisin niiden myös kestävän kauemmin kuin synteettiset. Lisäksi on hyvä pohtia, tarvitsenko uusia kenkiä ja mistä voisin vastavuoroisesti luopua.

Tässäpä neljä mallia, joita katselin. Ehkäpä Helsingissä käyn jossain välissä kokeilemassa, mitkä näyttäisivät ja ennen kaikkea tuntuisivat hyvältä jalassa.


Näissä on aika kiva tuo solki.


Näissä taas vetoketju ja nappi tuovat ilmettä.


Väri ja malli ovat syksyyn sopivat.


Kuviointi tuo kaunista naisellisuutta.

Maanantai

Maanantain kunniaksi on nyt ihan pakko jakaa tämä hauska löydös internetin ihmemaasta. Kun näin tämän kuvan, hykertelin tovin jos toisenkin itsekseni(ja huh...en ollut julkisella paikalla). Kivasti piristi maanantaieloa, joten ENJOY!

Huolenpitoa

Musiikki puhuu. Kuuntele. Huuto? Huokaus? Kuiskaus? Jokaiselle se puhuu omaa kieltään. Mitä sinä kuulet?

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
      Herra, armahda minua!
      Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
      Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
      runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
      jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
      Sinua minä hädässäni huudan,
      ja sinä vastaat minulle.

Ps. 86: 1, 3-7

Sail away

Musiikki. Multa kysyttiin Radio Dein haastattelussa, mikä tuo voimaa arkeen. Luettelin paljon asioita, mutta unohdin luettelostani musiikin. Jotain alitajuista vai sittenkin vain jännitystä? Kuitenkin musiikki tuo voimaa mulle: niin kuunneltuna kuin itse musisoituna. Lähinnä laulaminen on mun laji. Kuorossa, harvemmin yksin. Mulla on ristiriitainen suhde laulamiseen, koska yläkouluikäisenä sain koulun(olin musiikkikoululuokalla) konsertin jälkeen salaviestin, jossa käskettiin lopettaa laulaminen, koska ääneni oli viestin lähettäjän mielestä kamala. Se vei minulta vapautuneen ilon laulamisesta, mutta en lopettanut laulamista. Kuitenkin laulamiseen tuli uusi painava sävy, epävarmuus - entä jos viestin lähettäjä olikin oikeassa ja kaikki muut musiikinopeni mukaan lukien olivatkin vain valehdelleet minulle, kun kannustivat laulamaan ja esiintymään rohkeasti.

Lukion jälkeen musiikki jäi, en uskaltanut pyrkiä yliopiston kuoroon...elämä toi mukanaan muita tärkeitä juttuja. Silti kaipasin musiikkia, esiintymistä, laulamista suoraan sydämestä. Kaipasin paloa, joka saa minut tuntemaan itseni eläväksi. Viime tammikuussa päätin tehdä kaipaukselleni jotain ja astelin Tikva-kuoron harkkoihin, eikä ole kaduttanut. Vaikka olen edelleenkin epävarma äänestäni, tuskin mie kuulostan aivan kamalalta.

Tää biisi on musiikiniloa.



Oon tiennyt tän biisin melko kauan - se on kuulunut jossain taustalla ja oon ajatellut "onpas kiva biisi" ja jatkanut matkaa. Tänään pysähdyin. Laitoin Enyaa soimaan Spotifystä laittaessani ruokaa ja sitten bongasin biisin nimen, kun alkoi soida tämä. Löysin minä jotain muutakin, mutta sen taidan esitellä sitten joskus toiste.

Kiitollisuutta

Tunnen riittämättömyyttä. Koskaan ei ole kaikki juuri niin kuin haluaisin: vaadin paljon - toisilta, itseltäni. Ennen kaikkea itseltäni. Paremmin, enemmän, nopeammin, loistavammin jos tekisin...kauniimpi, pitempi, laihempi, lihaksikkampi, ahkerampi, nopeampi, tunnollisempi, ihanampi jos olisin. 

Jos asiat olisi toisin... 

Sitten, kun valmistun...

ENTÄ NYT, TÄSSÄ HETKESSÄ? Ei joskus sitten, vaan nyt. Mistä voisin olla kiitollinen? Mikä mun elämässäni on hyvin? Nyt.

Takkirakkautta.

Miten voikin uudesta talvitakista tulla niin iloiseksi? Ostin ihanan uuden talvitakin Vilasta, koska rakastuin siihen ja oli mun aika vaihtaa talvityyliä. Se on kaunis, naisellinen, tyylikäs...paljon ylistyssanoja perään. Tässä pari Vilan sivuilta napattua kuvaa mun uudesta rakkaudesta.

kaunokainen edestä

ja takaa...

ps. meillä oli jonkun kanssa sopimus, ettei shoppailla tuolla reissulla...ja kuinkas kävikään: molemmat lähtivät kaupungilta ihanuudet mukanaan.

Kuvamatka Tikvan levynjulkkareihin.

Tikvan levyn julkkarikeikasta on aikaa jo useampi viikko, mutta kuvakattausta en ole vielä tarjoillut täällä. Tässäpä siis hiukan tunnelmia levyjulkkariviikonlopusta, kuvat ovat minun kamerasta. Lisää kuvia julkkareista on Tikvan feispuukissa, ne ovat ihan erillisen kuvaajan kuvaamia.

levypino perjantain harkoissa.

Harkoissa oli nuotit järjestyksessä...tadaa.

Levyjä monessa muodossa,
tyttöset taiteilivat perjantain harkkoja ennen hienoja vinyylimaljakoita.

Sali oli tyhjä, Miia mallaili askeleitaan.

Ei tarvinnut tyhjälle salille laulaa.

Ratavartijan Hunajan esittelyä, sponsoroi meidän hunaisia makupaloja.

Hela homma huipentui sunnuntaina Joensuun kirkon messuun.

Kynsilakkaa ja tarroja.

Kuka ihme laittaa varpaankynsiinsä ranskalaisen manikyyrin
(tai siis pedikyyrin)?

Minä. Esittelin lakattuja varpaankynsiäni ystävälleni ja hän esitti tuon ihmettelevän kysymyksen. Olen ehkä hiukan hassu toisinaan, saatan innostua leikkimään kynsilakan kanssa...ja saan siitä nautintoa. Harmillisesti inspiraatio iskee yöllä(kuten tämäkin postaus) ja se on kausiluontoista. Turhanpäiväistä höpöä, sanoisi joku: ei mitään maailmaa mullistavaa eikä suuria teologisia tai muutenkaan maailmaa parantavia ajatusrakennelmia, vain kynsilakkaa ja tarroja. Kivaa ja tyttömäistä - tykkään. Ehkei kaiken tarvitse ollakaan vakavaa.

ps. kesän alennusmyynneistä ostin aika monta uutta kynsilakkaa, niitä täytyy testailla.

Raato!

Ulkoilutin kameraa loppukesästä Linnunlahden ja eteläisen keskustan välillä. Kuvia tuli paljon, tässä kaksi.

Pupu?

Kimppu ikkunassa.

Mitä tykkäät? Heräsikö ajatuksia? Kerro mulleki...

Heijasteita peilissä.

Ollaan hetki hiljaa, kuunnellaan heijastuksia. 

Varjomaailma putken läpi vai sittenkin todellisuus paljain silmin?

Hetki, valo, perspektiivi.

Ja valinta.

Todellisuus putken läpi, varjot paljain silmin.

Polku.

Kamppailu.

Ihmisen peili.

Ripariblogi: Konfirmaatio

Koska konfirmaatio on olennainen osa rippikoulua, ripariblogin viimeinen postaus onkin konfirmaatiosta. Konfirmaation alukuperäinen sana tarkoittaa vahvistamista, loogista eikös vain: kaste ja konfirmaatio liittyvät yhteen. Jeesus on kaste- ja lähetyskäskyssä antanut meille tehtävän kastaa ja opettaa, tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Kasteessa vanhemmat ja kummit ovat luvanneet kasvattaa lasta kristilliseen uskoon ja he ovat lausuneet lapsen puolesta uskontunnustuksen - ikään kuin heidän uskonsa kannattalee lasta. Kun taas konfirmaatiossa konfirmoitavat nuoret ovat saaneet opetusta uskosta, johon heidät on kastettu, ja ovat valmiita tahtomaan elää kristillisen uskon mukaista elämää sekä lausuvat itse saman uskontunnustuksen, jonka kasteessa kummit ja vanhemmat ovat lausuneet.

Tunsin iloa saadessani katsella nuoria, joiden kanssa vietimme yhteisen viikon, heidän juhlapäivänään. Kauniit ja rohkeat karitsaiset valmiina elämän tuuliin sanomassa tahdon Kristukselle - sitähän he lupaavat konfirmaation kaavan mukaan, toteuttaa elämässään kristillistä uskoa. Tiesivätkö he, mihin suostuivat, tuskin täysin. Minä en ainakaan omana konfirmaatiopäivänäni tiennyt, mihin suostuin, millaiseen elämän virtaan antauduin - tunsin vain valtavaa iloa saadessani konfirmaatiotodistukseni ja onnitteluja ohjaajilta, isosilta ja perheeltäni. Pyörteitä, polkuja ja mutkia on ollut matkallani, mutta on ollut yksi, joka on pysynyt - Taivaan Iskä kantaa, kun suostuu kannettavaksi, yhteinen usko kantaa epäilyksen hetkellä.

Toivotin konfirmoiduille nuorille onnea ja siunausta, mutta ennen kaikkea siunausta he tarvitsevat, me kaikki tarvitsemme. Emme tarvitse sitä, mitä maailma antaa, vaan sitä mitä Taivaan Iskä voi antaa, sitä kaikkein parasta, mikä on enemmän kuin onnea. Toivon, että seurakunta voisi tarjota maaperän, johon on hyvä laittaa juurensa ja antaa aikaa kasvulle, pohdinnoille ja vahvistumiselle. Niin, ja sitä Taivaan Iskän kaikkein parasta, mitä maailma ei anna - siunausta.

Ripariblogi: Jäähyväiset.

Rippilasten kanssa emme vielä jättäneet jäähyväisiä, koska nuoret konfirmoidaan tulevana sunnuntaina. Silloin tapaamme vielä, toki silloin onkin jo puhjennut leirikuplamme.

Kuitenkin tänään jätin jäähyväiset ainakin ensi kesään saakka: minun pienelle karvaiselle leirikaverille. Leirikeskuksen emännällä ja isännällä on muistaakseni neljä cockerspanielia, joista uusin tulokas vei sydämeni. Ihana musta pentu, jonka kanssa kaverustuin erityisesti menneen viikon aikana. Se juoksi ruokalalle mennessäni aina iloisesti vastaan ja kellahti selälleen maahan rapsuteltavaksi. Emäntä kertoi, että pentu on ujompi kuin muut koirat, joten olen otettu, että se tykkäsi minusta.

Pennulle jutteleminen sekä sen rapsuttelu ja silittely toi paljon iloa leiriini, joten oli mulla hiukan haikea olo, kun viimeisen kerran rapsuttelin ja juttelin sille ennen lähtöäni. Ensi kesänä, jos tapaamme, siitä on tullut jo iso vuffe(nyt kutsuin sitä siis pikkuvuffeksi). Sen pentumainen leikkisyys on vain niin ihastuttavaa.

Pikkuvuffen lisäksi tunsin ekaa kertaa myös haikeutta lähtiessäni Hirvijärveltä, pakko kai se on myöntää, että onhan siinä paikassa oma viehätyksensä.

Kesäteologipohdintaa.

Tänään päättyi mun kesän viimeinen ripari, oli kaikenlaisia hetkiä ja tunnelmia - tällä hetkellä kiitollisuus päällimmäisenä. Olen kiitollinen Jumalan huolenpidosta, mukavista ja luotettavista työtovereista, suloisista rippilapsista ja isosista. Kesätyöläisenä on mielenkiinnolla saanut seurailla erilaisia työtapoja sekä pohtia omaa ammatti-identiteettiä toisiin peilaillen.

Mulle on sattunut kaikille tämän kesän leireilleni mukavat, innostavat ja kannustavat työtoverit. Heistä jokaisesta olen kiitollinen, olen kokenut valtavasti kesän aikana. Leireilläni on tänä kesänä tapahtunut monenmoisia asioita, jotka ovat opettaneet lisää leirityöstä, rippikoulusta, nuorista ja niin...minusta itsestäni.

Mua hiukan harmittaa, että olin aika väsynyt viimeisen leirin ajan. Haluaisin antaa aina parastani, muttei se tietenkään ole mahdollista aina. Pitää kai hyväksyä vain oma vajavaisuus ja luottaa, että Jumala on hoitanut loput. Kuten joidenkin sanomme: In Spirit we go! Ei mikään tapahdu väkisin vääntämällä, vaan ennen kaikkea Hengessä meidän tulisi levätä ja antaa sille mahdollisuus toimia meidän kauttamme.

Niin... tällaisia mie vain olen mietiskellyt tällä kertaa. Bussissakin on tullut istuttua tänään.

Ripariblogi: Viimeinen ilta

Leirin viimeinen kokonainen päivä alkaa olla jo takana - viikon olemme yhdessä viettäneet näiden nuorten kanssa. Joihinkin olen hiukan tutustunut, mutta suurinta osaa olen vain sivusta vilkuillut ja pohtinut, mitä siellä kuoren alla on. Olemme ohjaajaporukan kesken puhuneet siitä, että olisi voinut olla tarpeellista pitää alkukeskustelu ja loppukeskustelu jokaisen leiriläisen kanssa kahdenkeskisesti. Ehkä sitten ensi vuonna.

Leirillämme on ollut iloa, intoa ja kiinnostusta, mutta myös huolta, surua ja velttoutta. Kuitenkin yhteinen kokemuksemme tästä leiristä yhdistää jokaista täällä olijaa. On ollut hyvä olla leirillä, mutta olen kokenut myös turhautumista niin rippikoululaisia, isosia kuin itseänikin kohtaan. Toisinaan huoli eksyneistä lampaista on painanut mieltä.

Ainut toiveeni tälle leirille oli, ettei kukaan joutuisi lähtemään kesken pois millään kyydillä. Toiveeni ei toteutunut valitettavasti. Olen kuitenkin kiitollinen tästä leiristä ja kohtaamisista täällä, olen tavannut upeita ihmisiä.

Terkkuja laiturin nokassa päivänsä viettäneeltä Anulta...vieläkin keinuttaa, kun oli aikamoiset aallot.

Ripariblogi: huomenna helluntaita.

Viimeistä kertaa tällä leirillä valmistelin saarnaa rippikoululaisten ja isosen kanssa leirijumista varten, aiheena on Helluntai. Saarnamme ei sisällä kuuluisaa sanontaa heiloista, vaan lähinnä siinä puhutaan kielillä ja kansanjoukko ihmettelee, ovatko miehet aivan seonneet tai juovuksissa.

Legotestamentin kuvitusta hiukan blogiin... helluntaiaiheisesti.

Ripariblogi: Keskusteluja

Leireilyssä laiturilla hengaamisen lisäksi parasta ovat satunnaiset keskustelut ihmisten kanssa, mieluiten vaikkapa laiturilla makoillen. Tänään on mulla ollut keskustelujen päivä, useamman kerran olen jo löytänyt itseni pohdiskelemasta monenmoisia teemoja.

Keskustelut ovat olleet laidasta laitaan: Robert Pattinsonista luomiskertomukseen ja kauhukertomuksista rippikoulun pitämisen ruotimiseen, jumalanpalvelusmusiikkiin ja hiljaiseen syksyn saapumiseen. Monenlaisia aiheita, monenlaisia rinnalla tallustelijoita - kivoja uusia tuttavuuksia. Kiehtovia ihmisiä.

Parhaat keskustelut syntyvät yllättävissä paikoissa: pihakiikussa lounaan jälkeen nettiuutisten tarkastelun lomassa, hiihtohississä matkalla Perskatin huipulle valoa kohti tai laiturilla uimavalvonnan sivutuotteena. Tai no, oikeastaan eivät nuo ole yllättäviä paikkoja tai tilanteita, mutta yllättäviä polkuja keskustelut kulkevat toisinaan.

Letkeää musaa kesäillan iloksi, ei luovuteta, vaikka tulis eteen mitä tahansa. :)

Ripariblogi: Vierailuilta

Täällä Kuopiossa on riparit maanantaista maanantaihin, tänään on siis leirin puoliväli ja vierailuilta. Vanhemmat ja läheiset pääsevät hetkeksi kurkistamaan leirielämäämme.

Minä odotan ristiriitaisin tuntein vierailuiltaa: toisaalta on mukavaa nähdä nuoret vanhempiensa kanssa - pääsee kurkistamaan nuorten elämäntodellisuuteen, toisaalta leiri on siinä vaiheessa, että olemme juuri alkaneet tutustua toisiimme ja sitten tulevat kotiväki ja kaverit. Leiri jollain tavalla saattaa taantua vieraiden seurauksena, mikä sitten ilmenee monenlaisena levottomuutena.

Olen miettinyt tänään myös Jeesuksen viimeisiä sanoja ristillä...kuinka paljon ne puhuvatkaan lyhyydessään ja karuudessaan? Huomenna vietämme aamujumiksessa pitkäperjantaita. Haasteena on ikuisuuskysymys - kuinka parisen tuhatta vuotta sitten tapahtunut teloitus vaikuttaa elämäämme edelleen? Ja miten se voisi elää nykynuoren todellisuudessa?

Ripariblogi: Va(r)paat järvessä

Kesällä leireilyssä yksi parhaista puolista on, että voi istuskella laiturilla lämpimänä päivänä ja uittaa varpaita järvessä. Samaan aikaan voi joko paeta ajatuksissaan jonnekin aivan muualle tai sitten tehdä ajatustyötä oppitunteja, hartauksia tai jumalanpalveluksia varten.

Aurinkoisena päivänä laiturilla on mukava  makoilla ja ottaa aurinkoa, toiset ovat saattaneet jopa nukahtaa veden liplatukseen ja laiturin hiljaiseen keinuntaan. Tälläkin leirillä olen makoillut laiturilla ja uitellut jalkojani, niin yksin kuin toisten seurassa.

Niin lämmin ei vielä kuitenkaan ole ollut, että olisin keskellä päivää uskaltautunut järveen uimaan, mutta katsellaan sää tilanteen kehittymistä. Ilta-Sanomat lupailivat tälle päivälle hellettä, muttä lähinnä tuo helle taitaa olla etelässä... täällä on ehkä reilut parikymmentä astetta lämmintä, joten vielä ei ole kovinkaan kuuma.