perjantai 21. joulukuuta 2012

kahdeskymmenesensimmäinen.


"Nyt, kun viimeiset hetket ovat käsillä ja näen tuon suuren punaisen valopallon, joka tulee tuhoamaan kaiken, lähestyvän tyynen varmasti, ajattelin kertoa teille, rakas lukijakunta..."
 

Tällaista aloitusta eräs kaverini ehdotti tämän päivän postauksen aloitukseksi, kun pyysi, että kirjoittaisin maailmanlopusta. Tänään loppuu Maya-intiaanien kalenteri, minkä vuoksi jotkut ihmiset ovat kohisseet maailmanlopun lähestyvän. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, vaikka maailmanloppu tulisikin jo seuraavassa silmänräpäyksessä. Kuitenkin veikkaan, että kalenterintekijän oli vain johonkin vuoteen ja päivään päätettävä kalenteri - en minä ainakaan voi käsittää aikaa, joka on mieletön jatkumo menneeseen ja tulevaan. Jos maailmanloppu tulee tänään, siivosin ja kasasin kuusen eilen aivan turhaan.

Kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus lupaa olla meidä kanssamme "kaikki päivät maailman loppuun asti". Olen miettinyt, että periaatteessa meille kristitylle kai maailmanloppu voisi tarkoittaa Jeesuksen toista tulemista - luonnollinen jatkumo pelastushistoriassa. Minä olen pelännyt maailmanloppua niin kauan kuin olen tiennyt sellaisesta, siis melko kauan. Suuri tuntematon pelottaa. Alakouluikäisenä näin myös unta, että Jeesus tuli toisen kerran maailmaan. Hän lensi pölynimurilla, koska luuta olisi ollut liian vanhanaikainen. Uni oli pienen Anun mielestä pelottava, eikä Jeesus ollut lempeä hippi.

Minua ei lähesty kuin punainen joulupallo, kun koristelaatikkoon kurkistaa, mutta tuo pallo tuskin tuhoaa. Punainen joulupallo heijastaa valoa, kuvajaisia ja tuo iloa. Yksin punainen pallo ei ole paljoakaan, mutta useampi punainen pallo yhdistettynä kultaisiin palloihin luo joulutunnelmaa ja kauneutta.

Haluan kertoa teille, rakkaat lukijat... Enkelit tuovat Raamatussa usein tämän rauhoittavan viestin: Älä pelkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti