Kannan tuttua mustaa kassia, sen sisältö painaa vähemmän kuin viimeksi, mutta silti se painautuu voimakkaasti oikeaa olkaani vasten.
Pysähdyn.
Lasken mustan olaltani - vangitsen hetken.
Sumennan valoja, leikittelen, jatkan matkaani.
Klik klik.
Lumi on puuteria.
Ja valot, ne saa himmennettyä nopealla suljinajalla.
Kauneutta kaikkialla
ja
hiutaleet kuin taikapölyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti