Ripariblogi: Jäähyväiset.

Rippilasten kanssa emme vielä jättäneet jäähyväisiä, koska nuoret konfirmoidaan tulevana sunnuntaina. Silloin tapaamme vielä, toki silloin onkin jo puhjennut leirikuplamme.

Kuitenkin tänään jätin jäähyväiset ainakin ensi kesään saakka: minun pienelle karvaiselle leirikaverille. Leirikeskuksen emännällä ja isännällä on muistaakseni neljä cockerspanielia, joista uusin tulokas vei sydämeni. Ihana musta pentu, jonka kanssa kaverustuin erityisesti menneen viikon aikana. Se juoksi ruokalalle mennessäni aina iloisesti vastaan ja kellahti selälleen maahan rapsuteltavaksi. Emäntä kertoi, että pentu on ujompi kuin muut koirat, joten olen otettu, että se tykkäsi minusta.

Pennulle jutteleminen sekä sen rapsuttelu ja silittely toi paljon iloa leiriini, joten oli mulla hiukan haikea olo, kun viimeisen kerran rapsuttelin ja juttelin sille ennen lähtöäni. Ensi kesänä, jos tapaamme, siitä on tullut jo iso vuffe(nyt kutsuin sitä siis pikkuvuffeksi). Sen pentumainen leikkisyys on vain niin ihastuttavaa.

Pikkuvuffen lisäksi tunsin ekaa kertaa myös haikeutta lähtiessäni Hirvijärveltä, pakko kai se on myöntää, että onhan siinä paikassa oma viehätyksensä.

Kesäteologipohdintaa.

Tänään päättyi mun kesän viimeinen ripari, oli kaikenlaisia hetkiä ja tunnelmia - tällä hetkellä kiitollisuus päällimmäisenä. Olen kiitollinen Jumalan huolenpidosta, mukavista ja luotettavista työtovereista, suloisista rippilapsista ja isosista. Kesätyöläisenä on mielenkiinnolla saanut seurailla erilaisia työtapoja sekä pohtia omaa ammatti-identiteettiä toisiin peilaillen.

Mulle on sattunut kaikille tämän kesän leireilleni mukavat, innostavat ja kannustavat työtoverit. Heistä jokaisesta olen kiitollinen, olen kokenut valtavasti kesän aikana. Leireilläni on tänä kesänä tapahtunut monenmoisia asioita, jotka ovat opettaneet lisää leirityöstä, rippikoulusta, nuorista ja niin...minusta itsestäni.

Mua hiukan harmittaa, että olin aika väsynyt viimeisen leirin ajan. Haluaisin antaa aina parastani, muttei se tietenkään ole mahdollista aina. Pitää kai hyväksyä vain oma vajavaisuus ja luottaa, että Jumala on hoitanut loput. Kuten joidenkin sanomme: In Spirit we go! Ei mikään tapahdu väkisin vääntämällä, vaan ennen kaikkea Hengessä meidän tulisi levätä ja antaa sille mahdollisuus toimia meidän kauttamme.

Niin... tällaisia mie vain olen mietiskellyt tällä kertaa. Bussissakin on tullut istuttua tänään.

Ripariblogi: Viimeinen ilta

Leirin viimeinen kokonainen päivä alkaa olla jo takana - viikon olemme yhdessä viettäneet näiden nuorten kanssa. Joihinkin olen hiukan tutustunut, mutta suurinta osaa olen vain sivusta vilkuillut ja pohtinut, mitä siellä kuoren alla on. Olemme ohjaajaporukan kesken puhuneet siitä, että olisi voinut olla tarpeellista pitää alkukeskustelu ja loppukeskustelu jokaisen leiriläisen kanssa kahdenkeskisesti. Ehkä sitten ensi vuonna.

Leirillämme on ollut iloa, intoa ja kiinnostusta, mutta myös huolta, surua ja velttoutta. Kuitenkin yhteinen kokemuksemme tästä leiristä yhdistää jokaista täällä olijaa. On ollut hyvä olla leirillä, mutta olen kokenut myös turhautumista niin rippikoululaisia, isosia kuin itseänikin kohtaan. Toisinaan huoli eksyneistä lampaista on painanut mieltä.

Ainut toiveeni tälle leirille oli, ettei kukaan joutuisi lähtemään kesken pois millään kyydillä. Toiveeni ei toteutunut valitettavasti. Olen kuitenkin kiitollinen tästä leiristä ja kohtaamisista täällä, olen tavannut upeita ihmisiä.

Terkkuja laiturin nokassa päivänsä viettäneeltä Anulta...vieläkin keinuttaa, kun oli aikamoiset aallot.

Ripariblogi: huomenna helluntaita.

Viimeistä kertaa tällä leirillä valmistelin saarnaa rippikoululaisten ja isosen kanssa leirijumista varten, aiheena on Helluntai. Saarnamme ei sisällä kuuluisaa sanontaa heiloista, vaan lähinnä siinä puhutaan kielillä ja kansanjoukko ihmettelee, ovatko miehet aivan seonneet tai juovuksissa.

Legotestamentin kuvitusta hiukan blogiin... helluntaiaiheisesti.

Ripariblogi: Keskusteluja

Leireilyssä laiturilla hengaamisen lisäksi parasta ovat satunnaiset keskustelut ihmisten kanssa, mieluiten vaikkapa laiturilla makoillen. Tänään on mulla ollut keskustelujen päivä, useamman kerran olen jo löytänyt itseni pohdiskelemasta monenmoisia teemoja.

Keskustelut ovat olleet laidasta laitaan: Robert Pattinsonista luomiskertomukseen ja kauhukertomuksista rippikoulun pitämisen ruotimiseen, jumalanpalvelusmusiikkiin ja hiljaiseen syksyn saapumiseen. Monenlaisia aiheita, monenlaisia rinnalla tallustelijoita - kivoja uusia tuttavuuksia. Kiehtovia ihmisiä.

Parhaat keskustelut syntyvät yllättävissä paikoissa: pihakiikussa lounaan jälkeen nettiuutisten tarkastelun lomassa, hiihtohississä matkalla Perskatin huipulle valoa kohti tai laiturilla uimavalvonnan sivutuotteena. Tai no, oikeastaan eivät nuo ole yllättäviä paikkoja tai tilanteita, mutta yllättäviä polkuja keskustelut kulkevat toisinaan.

Letkeää musaa kesäillan iloksi, ei luovuteta, vaikka tulis eteen mitä tahansa. :)

Ripariblogi: Vierailuilta

Täällä Kuopiossa on riparit maanantaista maanantaihin, tänään on siis leirin puoliväli ja vierailuilta. Vanhemmat ja läheiset pääsevät hetkeksi kurkistamaan leirielämäämme.

Minä odotan ristiriitaisin tuntein vierailuiltaa: toisaalta on mukavaa nähdä nuoret vanhempiensa kanssa - pääsee kurkistamaan nuorten elämäntodellisuuteen, toisaalta leiri on siinä vaiheessa, että olemme juuri alkaneet tutustua toisiimme ja sitten tulevat kotiväki ja kaverit. Leiri jollain tavalla saattaa taantua vieraiden seurauksena, mikä sitten ilmenee monenlaisena levottomuutena.

Olen miettinyt tänään myös Jeesuksen viimeisiä sanoja ristillä...kuinka paljon ne puhuvatkaan lyhyydessään ja karuudessaan? Huomenna vietämme aamujumiksessa pitkäperjantaita. Haasteena on ikuisuuskysymys - kuinka parisen tuhatta vuotta sitten tapahtunut teloitus vaikuttaa elämäämme edelleen? Ja miten se voisi elää nykynuoren todellisuudessa?

Ripariblogi: Va(r)paat järvessä

Kesällä leireilyssä yksi parhaista puolista on, että voi istuskella laiturilla lämpimänä päivänä ja uittaa varpaita järvessä. Samaan aikaan voi joko paeta ajatuksissaan jonnekin aivan muualle tai sitten tehdä ajatustyötä oppitunteja, hartauksia tai jumalanpalveluksia varten.

Aurinkoisena päivänä laiturilla on mukava  makoilla ja ottaa aurinkoa, toiset ovat saattaneet jopa nukahtaa veden liplatukseen ja laiturin hiljaiseen keinuntaan. Tälläkin leirillä olen makoillut laiturilla ja uitellut jalkojani, niin yksin kuin toisten seurassa.

Niin lämmin ei vielä kuitenkaan ole ollut, että olisin keskellä päivää uskaltautunut järveen uimaan, mutta katsellaan sää tilanteen kehittymistä. Ilta-Sanomat lupailivat tälle päivälle hellettä, muttä lähinnä tuo helle taitaa olla etelässä... täällä on ehkä reilut parikymmentä astetta lämmintä, joten vielä ei ole kovinkaan kuuma.

Ripariblogi: Kuka meistä on tyhmä?

Riparilla sattuu ja tapahtuu: osa nuorista on kuin pikku enkeleitä, kun taas osa muistuttaa enemmänkin eksyneitä lampaita. Tänä kesänä on ripareillani tapahtunut enemmän kuin aiempina kesinä, ennen tätä leiriä toivoin mielessäni, että tällä leirillä tapahtuisi enemmän kivoja juttuja kuin sattuisi typeryyksiä - vielä ei voi tietää, mitä leirimme tuo tullessaan, mutta jonkinlaista esimakua olemme jo saaneet. Maku ei ollut vaahtokarkin, salmiakin, eikä edes appelsiinin...

Lähes joka leirillä joku tai jotkut tekevät töllöntöitä ja päätyyvät ohjaajien puhutteluun. Joku kynäniekka voisi julkaista rippikoululaisten kootut selitykset teoksen, johon joka vuosi voisi valmistua uusia lisävihkosia. Niin, toisinaan selitykset ovat mitä kekseliäimpiä, on annettu mielikuvituksen laukata lujaa. Sellaiset selitykset ovat aikamoista hupia kuunnella, siis siellä pinnan alla ja pokan takana voi naureskella kekseliäisyydelle - sitähän ei rippilapsille tietenkään kerrota. Mutta sitten on niitä, keille kekseliäisyys ei ole se vahvin laji: "niin, ihan huvikseen kävin metsässä", "en tehny mittään siellä", "kävinpähän vaan..." Olisi edes keksinyt tarinan koulun kasviosta tai kukkien ihastelusta tai lintubongailusta... jotain hupia tähänkin elämään. Jos pitää tonttuilla, niin tekisi edes tyylillä, kun jää kiinni - vai mitäpä olette mieltä arvon kollegat ja kanssaihmiset?

Toki rehellisyys on arvokasta ja loppujen lopuksi tulee kertoa totuus tekosistaan, mutta ehkä pientä tahatonta  huvittelua voisi kaivata sen sijaan, että seisoskellaan puskissa olevinaan huomaamattomina ja kiinni jäätyä leikitään, ettei ole tehty mitään, vaikka käry haisee pitkälle. Tosin onhan sekin jo koomista katsella teini-ikäistä puskan takana, kun hän luulee, etteivät aikuiset huomaa.

Ja sitten Kaemolta biisi tiestä, jonka moni mutkille kävelee...

Ripariblogi

Sain eilen idean, että kirjoittaisin mun kesän viimeiseltä riparilta blogia...ideana kiva, mutta katsellaan, kuinka käy viikon mittaan - ehdinkö irroittautua koneen äärelle kirjoittelemaan ja pohtimaan päivääni. Lupaan yrittää.

Tänään alkoi siis Hirvijärvellä H8-ripari: näille nuorille ainutkertainen oma ripari, mulle ties kuinka mones(ollaan menty yli kymmenen, veikkaisin 15 ja 20 väliltä jotain). Silti tämä ripari on myös mulle ainutkertainen, meidät on viskattu tänne viikoksi elelemään yhdessä ja oppimaan jotain Jumalasta, toisista ihmisistä ja itsestämme - jännä siis nähdä, millainen soppa syntyy.

Leirin ensimmäinen oppitunti on jo pidetty: aiheena oli Raamattu - The Iso Kirja, aikaa oli tunti opettaa Raamatusta olennainen ja viime kesästä poiketen aikaa tuntui olevan liian vähän(viime kesänä aikaa oli 3x45 min). Muistelimme, mitä muistamme Raamatusta eli henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia, sekä pohdimme, mitä tuo paksu kirja(sto) oikein sisältääkään ja miten sitä luetaan.

Innolla odottelen tulevia päiviä.
Valitse itse sopiva vaihtoehto:
Nyt tää kesä- a) orja, b) leirikone vai c) teologi säntää iltaiselle palalle. MUIH!

ps. tää soi päässä...

Mökkihöperehtimistä

Mulla on vapaita ollut tämän viikon. En ole oikeastaan tehnyt mitään oikeaa, ei siis mitään suurta kerrottavaa. Siksipä laitan muutaman videon illan iloksi.

Maija Vilkkumaa on hyvää musaa, kun turhauttaa.


Adelen tulkinta on herkkää, ja ehkä tää biisi jotain sanookin...


Jukka Pojan Älä tyri nyt on aikamoinen korvamato, ei ollenkaan paha sellainen, kuitenkin alkukesästä tämä biisi soi varsin ahkerasti päässä.


ps. Jos mun tylsyys jatkuu samalla asteella kuin nyt, saatan alentua vielä riparituntien suunnitteluun. Ei mitään uutta auringon alla, sanoi Saarnaaja.

Kesäisiä kuvajaisia.

Tässä muutamia kesäisiä kuvajaisia reissuelämäni keskeltä. Reilu kuukausi on töitä takana ja vajaa kuukausi edessä vielä. Kaksi riparia on takana, yksi vielä häämöttää kesän lopulla. Juhannusta vietettiin kivalla porukalla grillaillen, kokkoa ihaillen ja juhannuspäivänä hiukan mökkielämää maistellen. Eilen saarnasin Syvänniemen kirkossa siitä, kuinka meidät kaikki on kutsuttu jakamaan evankeliumia pelastustiestä. Nyt niihin kuviin...

Sydän-miimi Millan kanssa kesän ekalla riparilla, olimme siis rinnakkaisilla leireillä.

Jalat kohti taivasta kauniina päivänä.

Linssikuvajainen.

Laiturilla tuulee.

Tehotytöt haaremihousuissaan, oli hauskaa <3

Kun aurinko ei laske ollenkaan.

Ihan kiva pikkuroihu Jokiasemalla.

Kiva puro matkan varrella ruokailuun.

Samoin kiva polku, jota ravasimme monet kerrat ruokailumatkalla.

Meidän idyllisen leirin pihapiiri,
tuossa punaisessa tönössä nukuin viikon - Willelä.

Syvänniemen kirkko konfisharkoissa,
hassu rajaus, mutten voi karitsaisiani esitellä täällä.