Tänään päättyi mun kesän viimeinen ripari, oli kaikenlaisia hetkiä ja tunnelmia - tällä hetkellä kiitollisuus päällimmäisenä. Olen kiitollinen Jumalan huolenpidosta, mukavista ja luotettavista työtovereista, suloisista rippilapsista ja isosista. Kesätyöläisenä on mielenkiinnolla saanut seurailla erilaisia työtapoja sekä pohtia omaa ammatti-identiteettiä toisiin peilaillen.
Mulle on sattunut kaikille tämän kesän leireilleni mukavat, innostavat ja kannustavat työtoverit. Heistä jokaisesta olen kiitollinen, olen kokenut valtavasti kesän aikana. Leireilläni on tänä kesänä tapahtunut monenmoisia asioita, jotka ovat opettaneet lisää leirityöstä, rippikoulusta, nuorista ja niin...minusta itsestäni.
Mua hiukan harmittaa, että olin aika väsynyt viimeisen leirin ajan. Haluaisin antaa aina parastani, muttei se tietenkään ole mahdollista aina. Pitää kai hyväksyä vain oma vajavaisuus ja luottaa, että Jumala on hoitanut loput. Kuten joidenkin sanomme: In Spirit we go! Ei mikään tapahdu väkisin vääntämällä, vaan ennen kaikkea Hengessä meidän tulisi levätä ja antaa sille mahdollisuus toimia meidän kauttamme.
Niin... tällaisia mie vain olen mietiskellyt tällä kertaa. Bussissakin on tullut istuttua tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti