Leirin viimeinen kokonainen päivä alkaa olla jo takana - viikon olemme yhdessä viettäneet näiden nuorten kanssa. Joihinkin olen hiukan tutustunut, mutta suurinta osaa olen vain sivusta vilkuillut ja pohtinut, mitä siellä kuoren alla on. Olemme ohjaajaporukan kesken puhuneet siitä, että olisi voinut olla tarpeellista pitää alkukeskustelu ja loppukeskustelu jokaisen leiriläisen kanssa kahdenkeskisesti. Ehkä sitten ensi vuonna.
Leirillämme on ollut iloa, intoa ja kiinnostusta, mutta myös huolta, surua ja velttoutta. Kuitenkin yhteinen kokemuksemme tästä leiristä yhdistää jokaista täällä olijaa. On ollut hyvä olla leirillä, mutta olen kokenut myös turhautumista niin rippikoululaisia, isosia kuin itseänikin kohtaan. Toisinaan huoli eksyneistä lampaista on painanut mieltä.
Ainut toiveeni tälle leirille oli, ettei kukaan joutuisi lähtemään kesken pois millään kyydillä. Toiveeni ei toteutunut valitettavasti. Olen kuitenkin kiitollinen tästä leiristä ja kohtaamisista täällä, olen tavannut upeita ihmisiä.
Terkkuja laiturin nokassa päivänsä viettäneeltä Anulta...vieläkin keinuttaa, kun oli aikamoiset aallot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti