Riparilla sattuu ja tapahtuu: osa nuorista on kuin pikku enkeleitä, kun taas osa muistuttaa enemmänkin eksyneitä lampaita. Tänä kesänä on ripareillani tapahtunut enemmän kuin aiempina kesinä, ennen tätä leiriä toivoin mielessäni, että tällä leirillä tapahtuisi enemmän kivoja juttuja kuin sattuisi typeryyksiä - vielä ei voi tietää, mitä leirimme tuo tullessaan, mutta jonkinlaista esimakua olemme jo saaneet. Maku ei ollut vaahtokarkin, salmiakin, eikä edes appelsiinin...
Lähes joka leirillä joku tai jotkut tekevät töllöntöitä ja päätyyvät ohjaajien puhutteluun. Joku kynäniekka voisi julkaista rippikoululaisten kootut selitykset teoksen, johon joka vuosi voisi valmistua uusia lisävihkosia. Niin, toisinaan selitykset ovat mitä kekseliäimpiä, on annettu mielikuvituksen laukata lujaa. Sellaiset selitykset ovat aikamoista hupia kuunnella, siis siellä pinnan alla ja pokan takana voi naureskella kekseliäisyydelle - sitähän ei rippilapsille tietenkään kerrota. Mutta sitten on niitä, keille kekseliäisyys ei ole se vahvin laji: "niin, ihan huvikseen kävin metsässä", "en tehny mittään siellä", "kävinpähän vaan..." Olisi edes keksinyt tarinan koulun kasviosta tai kukkien ihastelusta tai lintubongailusta... jotain hupia tähänkin elämään. Jos pitää tonttuilla, niin tekisi edes tyylillä, kun jää kiinni - vai mitäpä olette mieltä arvon kollegat ja kanssaihmiset?
Toki rehellisyys on arvokasta ja loppujen lopuksi tulee kertoa totuus tekosistaan, mutta ehkä pientä tahatonta huvittelua voisi kaivata sen sijaan, että seisoskellaan puskissa olevinaan huomaamattomina ja kiinni jäätyä leikitään, ettei ole tehty mitään, vaikka käry haisee pitkälle. Tosin onhan sekin jo koomista katsella teini-ikäistä puskan takana, kun hän luulee, etteivät aikuiset huomaa.
Ja sitten Kaemolta biisi tiestä, jonka moni mutkille kävelee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti