PERKELEITÄ

Helluntaioppi                         Lutherin kirkko
            Lohkot ja lahkot                           Liperit ja kaavut
      Ylinouseva kvartti                         Rankempi rokki 
                             Rummut ja haitarit                      Euroviisut
                       Punaiset hiukset                              Puutarhagrillit                                Tangot ja valssit

Ystävyys kuin villasukka

Mietin aamupäivästä, miten toivottaisin feispuukissa hyvää ystävänpäivää. En keksinyt mitään erityisen nokkelaa runoa tai muuta lausahdusta. Aforsimi-sovelluksesta tuli: "Suuret sydämet muistuttavat suuria meriä, ne eivät koskaan jäädy" Julkaisin tuon ja lisäsin vielä: Ystävän sydän ei koskaan jäädy, eikä rakkaat romukoppaan päädy. Runollisen hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥

Ennen aforismia mietin, millaista ystävyys on tai mihin sitä voisi verrata. Mieleeni tuli villasukka. Villasukat lämmittävät näin talvella, ystävyys lämmittää niin valoisina kuin pimeinä aikoina. Villasukka koostuu useista silmukoista, kun taas ystävyys arjen pienistä teosta. Ystävystyminen voi viedä aikaa, samoin villasukan neulominenkin, mutta jos pääsee oikein vauhtiin, sukka voi valmistua nopeasti ja ystävystyäkin voi tuossa tuokiossa. Mutta ystävyys ei tule koskaan valmiiksi, kuten villasukka, aina voi löytää ystävistään jotain uutta ja työtä riittää tehtäväksi. Ystävyyttää täytyy vaalia ja hyviä villasukkia parsia, kun ne ottavat osumaa maailman poluilla.


Vein tänään punaoranssin ruusun ja punaisen lyhtykynttilän rakkaan ystävän haudalle, onneksi voin uskoa, että taivaassa tavataan. Siihen saakka hän elää sydämessäni.

Kääks! Minne oon matkalla?!

Mie lähden huomenna Tampereelle, jätän tentin välistä ja hyppään puolilta päivin junaan. Olen yhden yön ystäväni luona siellä ja lauantaista sunnuntaihin nuorten luottamushenkilöiden koulutuksessa Ilkon leirikeskuksessa. Nyt mun pitäisi pakata, aina yhtä vaikeaa, vaikka olenkin viime vuosina varsin paljon pakkaillut kamojani erinäisille leireille.


Viikonlopussa on jännitysmomentteja: VR, julkisella bussilla leirikeskukseen pääseminen, mulla ei ole entuudestaan tuttuja siellä kouluttautumassa ja sitten taas VR. Uudet ihmiset ja paikat ovat jännittäviä, ehkä jopa pelottaviakin toisinaan. Miettii, entä jos kukaan ei haluakaan hengailla mun kanssa? Tulenko hyväksytyksi? Minkähänlaisia ihmisiä siellä on? Entä, jos ne onkin ihan erilaisia kuin mie? Entä, jos mie oonkin ihan pihalla kaikesta, mitä siellä käsitellään? No, tuskin se haittaa, koska oppimaanhan mie sinne oon menossa.


Musta tuntuu, että kaikki jossain määrin jännittävät uusia juttuja. Myös sosiaaliset ja leireilykonkarit, joihin miekin kai kuulun.


ps. jos tunnet piston sydämessäsi, että olet tuonne koulutukseen menossa, ilmoita itsestäsi mulle. Eksytään yhdessä bussilla jonnekinpäin Kangasalaa...siellä kai se leirikeskus on.

Ihmemaassa.

Toisinaan elämä kuljetta sellaisella vauhdilla, että tuntee olevansa elämässään liisana ihmemaassa. Tuttu maailma muuttuu, järjestäytyy uudelleen, tai itse vaihtaa maisemaa, ihminen alkaa hakea suuntaa elämälleen. Elämän suunnasta feispuukin aforismi-sovellus sanoi eilen: "Jos olet epävarma elämäsi kulkusuunnasta, katso elämääsi taaksepäin, ja lähde sen vastasuuntaan, niin suuntasi on varmasti oikea". En aivan allekirjoittaisi tuota, mutta jossain tapauksissa voi se pitää paikkansakin.




Ehkä välillä itse kunkin on tarpeellista pysähtyä ja tarkastella rauhassa, missä mennään. Oletko tyytyväinen elämääsi? Seuraatko unelmaasi? Mikä edesauttaa tavoidesi saavuttamisessa? Mikä estää? MITÄ SULLE KUULUU?


Vaikka maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat ja muuttavat tai elämäntilanteet muuttuvat, on yksi, joka ei muutu. Jeesus Kristus on vierellämme, tapahtuipa mitä tahansa. Siihen on turvallista luottaa, tämä ystävä ei petä eikä jätä.