Anun lököviikonloppu.

Tänä viikonloppuna alunperin mun piti olla Navin(=nuori aikuinen vaikuttaa kirkossa) nuorten luottamushenkilöiden koulutusviikonlopussa Keuruulla, mutta koulutus peruttiin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Harmittaa, mutta valitettavasti en ole kovinkaan yllättynyt peruuntumisen syystä.

Kouluttautumisen, luottarikollegojen tapaamisen ja junassa istuskelun sijasta olen siis keskittynyt muihin juttuihin. Perjantai vierähti nopeasti: se alkoi myöhäisen aamupalan merkeissä tutkintotodistuksensa saaneen ystävän kanssa. Hoitelimme äidin siskon kanssa pankkijuttuja, jotka eivät vielä selvinneet, mutta ainakin alkuun pääsi. Iltapäivästä olikin vuorossa ylimääräiset kuoroharkat, ja olikin mukavaa päästä laulamaan, vaikka oma ääni tuntuikin hiukan ruosteiselta vielä.  Illalla ystävien kera nautiskelimme poropiirakkaa, suklaisia herkkuja ja The Voice of Finlandia - kaikkea sopivissa määrin.

suoraan uunista.

hiukan valkohomejuustoa ja ketsuppia
vielä päälle ja kivennäisvettä kaveriksi.

Lauantaita voisikin sitten kutsua lököpäiväksi, sillä huomion ovat vieneet sohvalla istuskelu ja feispuukissa chattailu. Päivän suurin saavutus oli itse tehty liha-makaroonilaatikko, ohjeen nappasin Myllyn Parhaan sivuilta, siis täältä (klik klik). Ja hyväähän siitä tuli, vaikka minua hiukan epäilyttikin käyttää hirvenjauhelihaa, kun olen tottunut käyttämään perus sikanautaa. Kuvatodisteitakin kokkailusta on :)

Sattumaa ja suunnitelmia.

Tapasin tänään sattumalta bussissa yläkoulun äikänopeni, kun olin matkalla Rantakylään kuuntelemaan piispaehdokkaiden vaalipaneelia. Jännän tästä sattumasta tekee sen, että edellisessä postauksessa mainitsin Stand by me -leffan, ja juuri tuo ope näytti sen meille. Oli mukavaa, mutta samalla myös outoa tavata ja jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa.

Tänään olin tosiaan kuuntelemassa piispaehdokkaiden vaalipaneelia, varsin asiallisena keskustelu säilyi onneksi, vaikka pientä piikittelyäkin oli ilmassa hiukan eräiden kilpakumppaneiden kesken. Edelleenkään en tiedä, ketä äänestäisin, mutta ainakin on hiukan selkiytynyt, keitä en aio äänestää.

Kolmas juttu tältä päivältä on kirkollisten soveltavien opintojen info, jossa kävin kuuntelemassa perustietoja ja ohjeita ilmoittautumista varten. Tarkoitus olisi siis olla ensi vuonna tähän aikaan joko Jyväskylässä, Lappeenrannassa tai Oulussa seurakuntaharjoittelussa, mikä tarkoittaa tälle keväälle ahkerointia kandintutkinnon valmistumiseksi.

Nyt väsyttää, siis nukkumaan.

Stand by me

Koska väsymys, koska kaipuu, koska nostalgia

Mun biisirakkaus jostain yläkouluajoilta, kun katsoimme äikän tunnilla Stand by me -leffan.

Anun mielenkiintoinen elämä

Mun elämäni on erittäin mielenkiintoista. Ai, etkö usko? No älä huoli, en usko minäkään. Silti aion kertoa päivästäni jotain, koska tänään mulla oli erityisen kiva päivä.

kökkö kuva, kiva tukka.

Kävin kampaajalla, istuin siellä kaksi ja puoli tuntia, mikä on aika kauan. Mulle laitettiin tuhkanvaalea väri ja vaaleita raitoja sekä mun epäsymmetrinen hiustyyli leikattiin klassisen tyylikkääksi polkaksi. Tykkään kovasti. Katselin kampaajan föönatessa mun tukkaa, että tulipas väristä aivan ihana.

Äänestin, koska sillä tavalla voi vaikuttaa asioihin, tai ainakin toivon voivani äänelläni vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen edes jollain tavalla. Jokainen ääni on kannanotto, tosin joissakin tilanteissa äänestämättäjättäminen tai tyhjän äänen antaminen on myös varteenotettava vaihtoehto. Ei mua pahemmin politiikka kiinnosta - vaikuttaminen toisinaan sytyttää.

Löysin Jonnan Unelmien ammattilaiset -synttärinaamiaisiin osan asustani. Fidasta lähti matkaan vaaleanpunainen miesten kauluspaita, mutta enempää en kerrokaan asustani täällä toistaiseksi. Tykkään naamiaisista, mutta keskiviikkona mulla on kiireinen päivä, joten en taida pystyä kovinkaan antaumuksella laittautumaan tällä kertaa.

Söin Houkutuksessa vuoden ekan Runebergin tortun. Oli hyvvää.

Anoreksia ei ole minä

Tää biisi muistuttaa mun kamppailusta. Tänään oli valaisevaa huomata, miten olen kasvanut ja vahvistunut. Parasta oli jakaa se hetki sellaisen ihmisen kanssa, joka on kulkenut kanssani niiden mutkittelevien, pimeiden ja pelottavienkin polkujen läpi. Syömishäiriöstä ei koskaan parannuta kokonaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään, olemaan tottelematta sen typeriä valheita ja  hallitsemaan sitä sen sijaan, että se hallitsisi sinua. Silti tiedän, että olen vasta matkalla, en perillä.

Mikä ikinä sun haavasi tai haasteesi onkaan, älä luovuta! Valoa, toivoa ja mahdollisuuksia on.