Tää biisi muistuttaa mun kamppailusta. Tänään oli valaisevaa huomata, miten olen kasvanut ja vahvistunut. Parasta oli jakaa se hetki sellaisen ihmisen kanssa, joka on kulkenut kanssani niiden mutkittelevien, pimeiden ja pelottavienkin polkujen läpi. Syömishäiriöstä ei koskaan parannuta kokonaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään, olemaan tottelematta sen typeriä valheita ja hallitsemaan sitä sen sijaan, että se hallitsisi sinua. Silti tiedän, että olen vasta matkalla, en perillä.
Mikä ikinä sun haavasi tai haasteesi onkaan, älä luovuta! Valoa, toivoa ja mahdollisuuksia on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti