Kuninkaasi tulee nöyränä aasin varsalla ratsastaen. Hän ei ole enää kaukana, tulee keskellemme antamaan rauhan ja vapauttamaan meidät elämään toinen toistemme kanssa. Hoosianna Daavidin Poika!
Olin tänään Noljakassa perhemessussa avustamassa: hoidin messun johdanto-osan liturgian ja avustin ehtoollisella. Jännitti varsin paljon ennen messun alkua, mutta hyvin minä taisin kuitenkin selviytyä osuudestani. Autoin myös saarnassa kuljettamalla pehmoaasia, Rapsua, ihmisten keskellä, samalla sai kivasti otettua kontaktia kirkkokansaan. Rapsu-aasista tykkäsivät perheen pienimpien lisäksi myös muut kirkossa olijat, paljon sai Rapsu silityksiä ja rakkautta osakseen tänään.
Messun jälkeen oli kirkon alakerrassa auttamassa lasten jouluaskartelupajassa. Kävijöitä oli kivasti ja lapset mukavia. Huomasin myös, miten ikävä mulla onkaan lasten kanssa askartelua ja kerhotäteilyä, vaikka olenkin ollut ilman kerhoa vasta reilun kuukauden. Näillä näkymin taidan jatkaa joulun jälkeen taas kerhonohjaamista, jos vaan mulle löytyy vielä joku kiva kerho.
Yleensäkin huomasin tänään, että taidan minä opiskella ihan oikeisiin hommiin, koska sen verran mukavaa minulla oli "töissä". Ehkä tämä taas kannustaa minua joulun jälkeen jatkamaan opiskelua.
Arvatkaas, missä olin viime viikonloppuna. Aivan oikein: Turussa Maata näkyvissä -festareillahan minä seikkailin. Kuudes kerta peräkkäin oli, edelleen kolahti ja kovasti. Voisinpa vaikka kertoilla muutaman kivan jutun festareista.
Eka juttu, mikä kolahti, oli perjantai-illan messu. Ajattele, 10 000 ihmistä yhtä aikaa messussa! Tuo jo itsessään on mieletöntä, mutta tänä vuonna oli jotenkin erityisen kiva tunnelma messuilussa. Laulut oli valittu hyvin, tuoreita sovituksia vanhoihin tuttuihin ja svengiä meininkiä. Lisäksi kerrankin saarna oli oikeasti kiinnostava, heti kiinnittyi huomio, kun pitkätukkainen mies liittää Terapian ja HB:n lyriikoita saarnatekstin aihepiiriin. Hän puhui puhuu ehtoollisesta meidän mahdollisuutena kohdata Jumala, kannusti menemään messuun. Saarnasi tykisti asiaa, tää oli ruisleipää.
Majoitus. Majoituimme Aurajoen kouluun, saimme nukkua luokassa, mikä oli luksusta verrattuna reilun sadan tytön liikuntasalikokemukseen. Suihkujakin oli ihan riittävästi, samoin vessoja. Osaa tällä kokemuksella jo arvostaa tuollaista, kun on majoittunut varsin usein liikuntasalin lattialla. Tässä voisi myös mainita bussikuskista, joka oli asiantunteva ja hoiti hommansa hyvin. Kokemusta on myös sellaisesta kuskista, joka ajelee yksisuuntaisia väärään suuntaan ja ajelee korttelirallia navigaattorin kanssa yöllä keskellä jotain Turun lähiötä, kun etsii majoituskoulua.
Bändit! Huippuja bändejä näki yllin kyllin: Tera esiintyi lauantaiaamuna yöpuvuissa, LZ7 tanssitti porukkaa mahtavasti, Idän ihmeet herättivät minut välikoomasta iltapäivällä sekä Juha Tapion karisma lumosi Turkuhallin illalla, HB:n setti oli tujua tavaraa ja sokerina pohjalla Newsboys! Vietin permannolla enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin, sain myös kuvailla seurakunnan kameralla festarimeininkiä.
Siinä pyhä kolmiyhteys: perjantain messu, majoitus ja bändit...se voisi olla myös Messu, Majoitus, Musiikki - MMM. Sunnuntaina kävimme myös Turun tuomiokirkossa messussa, joten oikeastaan tuplamessu, koska oli tuomiokirkkokin aikamoinen elämys pikkuteologille. Mahtavan suuri ja vanha kirkko, tuoksui vanhalle kivilinnalle. Huippua!
Sanonta "tukka hyvin, kaikki hyvin" on varmasti tuttu kaikille. Mun tukka koki muodonmuutoksen eilen. Sen jälkeen on ollut melkein koko ajan olo, ettei tukka todellakaan ole hyvin. Peilistä tuijottaa pitkätukkaisen nuoren naisen sijaan peikko, jolla tukka sojottaa joka suuntaan ja jolla on sama naama kuin sillä pitkätukkaisella naikkosella.MINÄKÖ SE SIELLÄ?!
Välillä ihmisen pitää muutenkin katsoa peiliin ja kysyä, kuka siellä töllöttää. Olenko se minä vai joku, joka joskus on muistuttanut minua? Toisinaan ajelehdimme virran vietävänä ajattelematta sen suuremmin, mitä teemme tai minne olemme matkalla. Kaverit, opettajat tai vanhemmat vie ja me tulemme perässä. MUTTA välillä on hyvä pysähtyä ja kurkistaa, kuka sieltä peilistä katsoo ja ennen kaikkea, olemmeko tyytyväisiä siihen ihmiseen.
Takaisin mun tukka-asiaan. Minä rakastin pitkiä hiuksiani, kasvatin niitä rakkaudella, mutta tein itselleni lupauksen, joka minun täytyi lunastaa, että voisin katsoa tyytyväisenä peiliin. Toivoin lupausta tehdessäni, ettei minun tarvitse sitä lunastaa vielä pitkään aikaan, mutta elämä on arvaamaton ja Taivaan Iskä kutsuu raikkaita luokseen silloin, kun tahtoo. Nyt on kasvamisen aika - minun ja hiusteni.
Minä pääsin läpi, seurakuntaneuvosto kutsuu siis vuoden alusta. Äänimääräkin oli huikea: 104 eli kiitos kaikille äänestäneille! Enhän mie yksin sinne seurakuntaneuvostoon olisi päässyt, vaan siihen tarvittiin kaikkia niitä, jotka mua äänestivät ja muuten kannustivat.
Ja muistakaapas, ettei tää nyt tähän lopu, vaan tarviin teitä nyt entistä enemmän. Koska en mie sinne ole omia asioitani menossa ajamaan, vaan meidän kaikkien yhteisiä asioita. Minä olen teidän käytettävissänne, joten nykikää hihasta ja hihkaiskaa mulle ideoistanne.
<3 KIITOS! tukkahan tässä ihan pystyyn nousee ;)
Pian selviää, kuinka käy seurakuntavaaleissa. Minun blogissani on ollut hiljaista, mutta se ei tarkoita, että olisin vaalit ja tärkeät asiat unohtanut. Minulla on vain henkilökohtaisessa elämässäni menossa haastava vaihe, mikä vie ajatuksiani ja voimiani.
Aion jatkaa blogiani kävipä vaaleissa kuinka hyvänsä. Kirjoitella edelleen minulle tärkeistä asioista - siis muustakin kuin vaalijutuista. Blogin nimi saattaa muuttua tässä pian, jos keksin jonkin kivemman nimen.
Huomenna tähän aikaan mahdollisesti tiedämmekin, ketkä ovat Joensuun seurakuntaneuvoston uudet jäsenet. Sitä odotellessa.
