Sanonta "tukka hyvin, kaikki hyvin" on varmasti tuttu kaikille. Mun tukka koki muodonmuutoksen eilen. Sen jälkeen on ollut melkein koko ajan olo, ettei tukka todellakaan ole hyvin. Peilistä tuijottaa pitkätukkaisen nuoren naisen sijaan peikko, jolla tukka sojottaa joka suuntaan ja jolla on sama naama kuin sillä pitkätukkaisella naikkosella.MINÄKÖ SE SIELLÄ?!
Välillä ihmisen pitää muutenkin katsoa peiliin ja kysyä, kuka siellä töllöttää. Olenko se minä vai joku, joka joskus on muistuttanut minua? Toisinaan ajelehdimme virran vietävänä ajattelematta sen suuremmin, mitä teemme tai minne olemme matkalla. Kaverit, opettajat tai vanhemmat vie ja me tulemme perässä. MUTTA välillä on hyvä pysähtyä ja kurkistaa, kuka sieltä peilistä katsoo ja ennen kaikkea, olemmeko tyytyväisiä siihen ihmiseen.
Takaisin mun tukka-asiaan. Minä rakastin pitkiä hiuksiani, kasvatin niitä rakkaudella, mutta tein itselleni lupauksen, joka minun täytyi lunastaa, että voisin katsoa tyytyväisenä peiliin. Toivoin lupausta tehdessäni, ettei minun tarvitse sitä lunastaa vielä pitkään aikaan, mutta elämä on arvaamaton ja Taivaan Iskä kutsuu raikkaita luokseen silloin, kun tahtoo. Nyt on kasvamisen aika - minun ja hiusteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti