Opiskelua.

Mulla on ollut viime aikoina(vuosina) motivaation kanssa ongelmia opiskelun suhteen, joten nyt on pakko hehkuttaa: vietin viikonlopun tyttöleirin peruunnuttua antisemitismin(=juutalaisvastaisuuden) historian oppimistehtävän parissa, mikä on mulle saavutus sinänsä. NIIN siis sitä mie vaan, että sain just viimeisenkin vastauksen valmiiksi! 


Luomisen tuskaa, turhautumista ja ehkä pari oivallustakin...ja valtavasti istumalihaksia tää vaati. Mie en pahemmin luennoilla jaksanut keskittyä aiheeseen, vaan neuloin kurssin aikana pinkit lapaset ja ison osan toisesta mustasta pitsivillasukasta. Kuitenkin nyt musta tuntuu, että olen mie tainnut oppia muutakin kuin pitsikuvion neulomisen, villasukan kantapään tekemisen muistiinvirkistyksen tai kiilakavennuksen erilaisen tavan lapasiin - jotain antisemitismistä varhaiskristillisyyden ajoista aikaan ennen toista maailmansotaa.




JEE, nyt mie meen nukkumaan ja huomenna laitan opelle s-postissa vastaukseni.

Perkeleitä

 En muista, olenko aiemmin linkittänyt tätä biisiä tänne. Eipä se haittaa, vaikka tulisikin jo toisen kerran tänne, kun sen verran tykki on sanoma tässä biisissä. Itseironiaa aistisin tässä, kun uskovat monesti asettavat monenlaisia rajoja itselleen. Toki rajat suojaavat, mutta joskus määrittely menee hiukan hakoteille...puutarhagrillit, punaiset hiukset, tanssi vai miten se nyt menikään?! Mikä sulle on perkeleestä? Siinäpä pieni aivopähkinä alkavaan viikkoon itse kullekin.

pyykkipäivä.

Mulla oli tänään pyykkipäivä. Uskaltauduin vihdoin uuden kotitaloni pesutupaan ja pesinkin sitten aika monta koneellista vaatteita yms. Kun ei ole omaa pesukonetta pyykkääminen vaatii oman aikansa ja fiiliksensä. Raijailepa siinä kolme kerrosta ensin alas ja sitten ylös pyykkivuortasi...

Olen ehkä hiukan höpsö, nimittäin tuuletin suurieleisesti saatuani kaikki pyykit ripustettua. Mietin jälkikäteen, että onneksi a) asun ylimmässä kerroksessa, b) ikkunassani on sälekaihtimet ja c) tuskin vastapäisessä talossa asuvat katselevat tänne, koska sen verran hupsulta varmasti tuuletukseni olisi ulkopuolisen silmin näyttänyt. 


Tuskin kukaan kieltää arkisista saavutuksista iloitsemisen, musta puhtaan pyykin tuoksu on aika ihana. Pian unille ja huomenna Noljakkaan messuilemaan. :)

Maallista musaa messuun.

Olen tänään miettinyt ystävieni kanssa feispuukin chatissa maallisen musiikin messuun sopivia biisejä. Sellainen on tulossa 3.11. Noljakan kirkossa klo 19, se on yksi tämän syksyn nuorten messuista. Ideana on, että nuoret pääsevät itse valmistelemaan ja toteuttamaan messua, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Lähdin innolla mukaan prokkikseen, kun Sanna-pappi mua alkusyksystä pyysi avustajaksi. 


Nyt sitten se info-osio, jota on myös feispuukissa kivijalkaclubissa mainostettu: ton messun suunnittelupaltsu on 23. päivä eli ens sunnuntaina Noljakan kirkolla messun jälkeen n. klo 13.


Pakko linkata yksi ihana löytö, jota eräs ystäväni ehdotti messuun. Aattelepa, että tää kertois Jumalasta, Jeesuksesta, uskosta...

Korutaivas.

kuvatodiste korviksista :)

Mie kävin tänään Marjalan seurakuntatalolla Korutaivaassa. Sain houkuteltua kaksi ihanaa tyttöstä mukaani koruja tekemään ja heittämään opiskelupaineet nurkkaan mukavan tekemisen tieltä. En ole kovinkaan taitava kaikessa askartelussa ja muussa pienten juttujen näpertelyssä, mutta kahdet hienot korvikset sain tehtyä.

Korutaivas oli 6-100-vuotiaille tytöille tarkoitettu ilta, jonka järjesti Joensuun seurakunnan varkka- ja nuorisotyö. Uskaltauduin tyttösteni kanssa mukaan juuri tuon ikärajauksen vuoksi, kyllähän me parikymppiset opiskelijatkin tuohon rajaukseen sovimme. 

Kovasti minuu ilostuttaa, että menimme sinne, koska ankeaan syksyyn tarvitsee aina välillä juuri tuollaisia mukavia piristysruiskeita. Lisäksi oli mukavaa viettää rennon tyttömäisesti aikaa ystävien kesken. Tapasin siellä myös paljon sellaisia ihmisiä, joita en ollut vähään aikaan nähnyt, joten oli ihan mukava vaihtaa kuulumisia. :) Hymyilyttää nyt tuo.


ps. mua hymyilyttää myös pitkäksi venynyt kahvittelu päivemmällä ja kortti vuonojen maata valloittavalta ystävältä. <3

Luottarijuttuja.

Tänään oli yksi luottariurani mielenkiintoisimmista seurakuntaneuvoston kokouksista. Tuntui, että sai kerrankin tehdä jotain oikeaa, vaikka teemme toki paljonkin oikeita juttuja kokouksissamme yleensäkin. Tällä kertaa vain oli erityisen mielenkiintoinen asia esityslistalla. 


Haastattelimme nimittäin kahta hakijaa kappalaisen virkaan seurakuntaamme. Hakijat olivat kovin eri tyylisiä olemukseltaan ja myös erilaisia ikänsäkin puolesta. Mahtoi heitä jonkin verran jännittää, kun lähes kaksikymmenhenkinen sekalainen porukka kyselee kaikenlaisia kysymyksiä, yritäpä siinä sitten vastailla fiksusti ja olla edustava. Vielä tässä kokouksessa emme päässeet suorittamaan vaalia, mutta marraskuussa sitten teemme valintamme, jotta se on kaikkien pykälien mukainen.

Toinen iso juttu oli tietenkin talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksyminen, mikä sujui varsin sutjakkaasti. Olimme yhtä mieltä, että ne oli laadittu huolella ja toimintasuunnitelman tavoitteet olivat napakoita. Nyt vain sitten innolla odotan, miten tavoitteet toteutuvat ja millainen tulee olemaan seurakuntamme vuosi 2012.


Paljon oli kaikkea muutakin, mutta tässäpä ne tärkeimmät jutut kokouksessa teen juomisen ja namijuustosarvien lisäksi ;).

Enkeleitä.

Eilen oli kirkkovuodessa Mikkelinpäivä, enkelten sunnuntai. Yksi saarnan osa oli, että lapset saivat kulkea kirkkosalin etuosaan kankaista tehdyn joen yli puista siltaa pitkin ja sillan päässä enkeli antoi lapsille höyhenen. 


Harvemmin tulee ylitettyä kapeita, liukkaita siltoja, mutta muuten elämässä saattaa olla kapeita ja kipeitä polkuja, joita pitkin täytyy vain kulkea, että pääsisi taas valon puolelle. Silloin voi olla vaikeaa muistaa, että Taivaan Iskä on meidän kanssamme aina ja lähettää poluillemme enkeleitä varjelemaan, ettemme liukastuisi ja kaatuisi. Silti Jumala pitää omistaan huolen, vaikkemme aina sitä itse huomaisikaan. Enkeleitä - pieniä ja suuria, kaikenlaisia - sinulle ja minulle. Arkienkeleitä unohtamatta.