The Great Gatsby käytiin kattomassa ja vietettiin läksiäisiä, muutamat itkut tuli itkettyä sinä iltana. Viisi lukuvuotta on pieni ikuisuus yhdessä kulkea rinnakkain.
Viikonloppuna luin Irja Kilpeläisen Osaammeko kuunnella ja auttaa -kirjaa ja koin valaistumisen, miksi se kirja on niin hitti. Jotain kosketuspintaa siis menneeseen ja tulevaan tässä ja nyt.
Eka messuavustus kesätyöseurakunnassa ja arvaapa, olinko laittanut mustat kengät ja housut...auts.
Maanantaina alkoi seurakuntasihteerin sijaistelu - PANIIKKIA ilmassa.
Tiistaina ihana lounashetki Toreron lohirisoton ja ystävän kera. Ihania molemmat.
Keskiviikkona mun paniikki alkoi helpottaa hiukan ja seurakuntaneuvostossa valittiin aivan oikea ihminen Noljakan piiriin kappalaiseksi. JEEE!!!
Torstain huippuhetkiä olivat ehdottomasti mangon makuinen smoothie Murussa sekä iltakävely erään suloisen karvakamun ja hänen vielä suloisemman omistajansa kanssa.
Tänään päättyi tämä viikon mittainen toimistopäivystys, eikä minusta toistaiseksi kuoriutunut toimistoihmettä - edelleenkin kaikenlaisen säätäminen tulostamisen, skaalaamisen ja osoitetarralappujen sekä monistushuoneen möhkäleen kanssa ovat mulle salatiedettä.
Kesän eka sateessa pyöräily (DONE) ja kevään vika tentti (DONE). Nyt vain tuloksia odotellaan. btw edustin taas märkine housuineni tentissä ja sitten vielä menin selittelemään, etten oo pissiny housuun, mutta on tällä viikolla töiden takia lähellä ollut. Siis ei oikeesti, vaan ainoastaan kuvainnollisesti - vierustoverini jo monen tentin ajalta kiitti tästä tiedosta ja hymähteli.
Mun vappu meni siis valtavan hilpeissä tunnelmissa, kun keväinen flunssa iski mua lekalla. Viikon luontoäänet ovat olleet köhköh, atshii ja trööt... ja kyllä, saat ihan itse päätellä, mitä kaikkea ne kuvaavat. Vappuaatto ja vappupäivä olivat mulla kuumeisia päiviä: jopa Greyn anatomian katsominen olisi vienyt liikaa aivokapasiteettia, joten tyydyin tuijottamaan lifestyle-ohjelmien kirjoa ja feispuukkailemaan nettiin eksyneille vappuilijoille.
Nyt voin jo paljon paremmin yskästä ja nuhasta huolimatta, joten mökkihöpertyminen vaivaa hiukan. Ehkä huomenna voisi lähteä vaikkapa kävelylle hetkeksi tai jos jaksaisi herätä aamulla messuun. Kymppimessu voi olla haaste, kun flunssailun vuoksi olen nukkunut reilusti puolille päivin useana päivänä.
Ja kuva tästä mun kiristyslakistani.
Yleisenä huomiona voin kertoa, että yo-lakki puristaa päätä. On kuulemma yleinen ongelma kaveripiirissä ja yleisesti lakkikansan keskuudessa, joten googlailin ja päädyin blogeihin, joissa valiteltiin samaa ongelmaa. Blogien ja kommenttien perusteella lakin nahkainen päänympärys ajan kanssa kutistuu, minkä vuoksi siis lakki kiristää päätä. Pääni ei ole siis kasvanut "ahkeran" opiskelun seurauksena, vaan hattu on vain mennyt kutistumaan - mokomakin lätsä. Luin myös, että lakin voi halutessaan viedä venytettäväksi - ehkä kehittelen oman venytystaktiikkani ensi vappua odotellessa...tai sitten en.
Ja miksi minä jorisen jostain yo-lakista?! KOSKA mulla ei ole ollut paljoa älykkäämpääkään tekemistä viime päivinä, paitsi Greyn anatomia eilen ja tänään.
Olen lähes koko opiskeluaikani miettinyt, millainen teologi haluan olla ja olen. Joskus, kun on nuorten aikuisten kokoontumisissa pitänyt esitellä itsensä, olen pilke silmäkulmassa kertonut olevani teologianopiskelija ja häpeäväni sitä. Vähän kuin AA-kerhossa: "Hei, olen Anu ja opiskelen teologiaa..." Opiskelun alkuvaiheessa olin kovin tietoinen ja ehkä hieman ylpeäkin siitä, että opiskelen teologiaa. Sitten tapahtui elämä ja suhteeni opiskeluun muuttui: opiskelusta tuli vain väline päästä tavoitteeseen. Teologia ei ole minulle enää merkityksellistä vain teologian itsensä vuoksi.
Opiskelen teologiaa, koska haluan papiksi. Olen täällä viidettä vuotta: pelkään epäonnistuvani haaveessani valmistua papiksi; koen vierautta "omieni", teologien, joukossa; en korosta oppineisuutta; kiintopisteeni on ennen kaikkea elämässä; haluan puhua Jumalasta, kertoa siitä ydinsanomasta - armosta. Teologi on kuka tahansa. Teologi ei ole Jumalasta seuraava, eikä edes sitäseuraava. Teologi on Jumalan orja ja ihmisten palvelija. Teologi ei ole pyhempi, toisinaan jopa pahempi.
Ehkä tää on kuitenkin homman ydin,
myös teologiassa.
Kuka minä olen? Nalle-teologi, light-teologi, itseään häpeävä teologi, ylpeä teologi, ylihumaani teologi...teologiaton teologi? Opiskelen käytännöllistä teologiaa, joten opiskelenko teologiaa ollenkaan vai opiskelenko sittenkin teologian kruunua? Tänään kerroin olevani light-teologi - kevyttä purtavaa akateemisuuden sijasta matalammalla teologiylpeydellä.
Olen teologi, jota kiinnostavat ihmiset, Jumala ja ihmisten suhteet toisiinsa ja Jumalaan enemmän kuin oppirakenteet, pilkun viilailu ja alkukielen aikamuodot. Ehkä se on light-teologiaa tai nalle-teologiaa, tai sittenkin kokemukset vieraudesta omiensa joukossa pakottavat minut vain määrittelemään itseni jollain tavalla.
Oletko kuunnellut Yle 1 radion hartauksia? Jos olet, millainen mielikuva sinulla on radiohartauksista? Jos et ole, millainen mielikuva sinulle tulee, kun kuulet sanan radiohartaus?
Radiohartaus: kamalan aikaisin, kuka kuuntelee, ai jotain virsiä radiosta, onkohan ne puhujat kuivakoita, mummotko niitä vain kuuntelee, kaunista musiikkia, koskettavia puheita, tiukkaa analyysiä, menneisyyttä vai nykyaikaa...
En kuuntele säännöllisesti radiohartauksia, mutta olen alkanut miettiä, pitäisikö minun pyrkiä kuuntelemaan. Olen teologin viestintätaidot -kurssilla, jonka opetuksen on meille lahjoittanut Kirkon tiedotuskeskus(KT). Viime viikolla käsittelimme luennoilla yleisesti, mikä on KT, mitä se tekee, sekä radion hartaus-ohjelmia, jumalanpalveluksia niin televisiossa kuin radiossa ja kirkkoa mediassa lähinnä Kotimaa24 :n palveluun tutustuen.
Mutta niin, ne radiohartaudet. Kuuntelimme luennoilla kolme erilaista hartautta ja hieman analysoimme niitä. Olin lähes ihmeissäni siitä, kuinka ajankohtaisia, teraviä ja mielenkiintoisia hartaudet olivatkaan, mutta silti kirkon perussanoma säilyi kirkkaana niissä. Kovin erilaisia taitavia puhujia kuuntelimme luennoitsijan valitsemista hartauspaloista. Luennosta innostuneena rohkaistuin yleareenan radion puolelle tutkailemaan, millaisia hartausaarteita siellä on.
Inspiraation tähän kirjoitukseen sain kuunneltuani luennoitsijamme hartauden: http://areena.yle.fi/radio/1675616 (vielä 28 päivän ajan on kuunneltavissa)
