2. joulukuuta

Profeetta sanoi:

- Minä seison vartiopaikallani,

asetun tähystämään

saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle,

mitä hän vastaa valituksiini.

Herra vastasi minulle:

- Kirjoita näky niin selvästi tauluihin,

että sen voi vaivatta lukea.

Näky odottaa vielä toteutumistaan,

mutta määräaika lähestyy joka hetki,

se hetki tulee vääjäämättä.

Jos se viipyy, odota,

näky toteutuu varmasti ja ajallaan.

Kirjoita siis:

Tuo kansa on perin juurin

röyhkeä ja väärämielinen.

Mutta vanhurskas saa elää,

kun hän pysyy uskollisena.

Hab. 2: 1-4

Jumalani, seimeen syntyvään lapseen on vielä matkaa,

mutta anna minun aavistaa orastava ilo jo nyt.

Seimenlapseen on vielä matkaa

ja silti jo nyt aavistan ihmeen.

Hauraan, viattoman, maailmaa muuttavan ihmeen,

jos kuuntelen hiljaa ja katson.

Katson ohi kauppojen tungoksen,

sillä jossain kaukana Vapahtaja syntyi seimeen

minun ja sinun

meidän vuoksemme.

Luontokuvia

Käytiin ystävän kanssa kuvailemassa joen rannassa. Tuli vangittua objektiivin läpi monenlaisia luontokappaleita - usein kuviin jotenkin eksyi tuo kuvan vihertsirbula.

Silta yli tumman virran.

Harvinainen savolainen lintunen töherteli katua.

Eiliseltä.

Tässä pari kuvaa eiliseltä: molemmat omalla tavallaan kivoja kuvia. Tykkään noista kengistä ja sukkiksista, etenkin yhdessä ne näyttävät varsin suloisilta. Onkohan suloinen oikea sana kuvailemaan aikuisen pukeutumista, pohtii korvallista pipoa käyttävä... kuulemma se on Nalle Puh -pipo, jos ystäviä on uskominen.

Taitaa olla kesä!

 Lisäksi iltalenkkiämme karvaisen ja vähemman karvaisen kaverin kanssa sulostuttivat kaksi pupua joen varressa. Ihan kesyjä olivat nämä pitkäkorvat, kun koirasta ja ihmisistä välittämättä nurmikolla käyskentelivät. Ja voittepa vain kuvitella, kuinka paljon harmitti, että tätä ihmettä oli todistamassa kanssani vain surkeahko kännykkäkamera. Järkkärillä olisi ollut mahdollisuus saada NIIIN hyviä kuvia.

Kaupunkilaispupu iltalenkin varrella.

Makoosa päivä!

Tässäpä kuvallisessa muodossa meidän vapaaehtoisten kiitospäivän meininkejä Vaiviosta.

Messu isossa luokassa aloitti päivän.

Tunnelmia ennen Popo Salamin musiikki- ja tanssihetkeä.

Tällaisissa popoissa mentiin...

Näiden tunnelmapalojen lisäksi päivään kuului maittavaa ruokaa, Timon ja Dellun vaihtoehtoisessa workshopissa kreisialiasta joukkueittain sekä namskis välipalaksi riisivatruskoja? ja mustikkapiirakkaa. Huom. mie ja S voitettiin kreisialias - ei siis yhtään huomaa, että ollaan pian viisi vuotta  toistemme selityksiä kuunneltu.

Loppupäätelmänä: kannatti herätä ja mukavaa oli ihanan ystävän kanssa viettää aikaa tuolla. Ja mun toiveet toiminnallisemmasta ohjelmasta oli kuultu!

Siunaa koko maailmaa

Aivan valtavan upea versio tutusta virsikirjastakin löytyvästä laulusta. Osui ja upposi minuun, joten jaanpa sen sullekin. Enjoy!



Huomenna olen lähdössä Vaivioon seurakunnan vapaaehtoisten kiitospäivään. Bussi starttaa kymmenen jälkeen aamulla, joten unille kai sitä pitäisi pian hipsiä. Odotan innolla päivää ja toivon, että päivän ohjelmaa olisi kehitetty viime vuodesta - silloin wlan tuli tarpeeseen. Joka tapauksessa Vaivion ruoka on maistuvaa, joten se jo itsessään korvaa ohjelman puutteet. Ihana päästä käymään mun "kotona" ennen riparikesän hulinoita!

Vuosijuhlat 2013

Oma stailistini teki upean kampauksen,
josta koko illan sateli kehuja. Kiitos.

Mekko edestä.

Mekko takaa. Kampauskin näkyy kivasti.

Kattaus Kimmelin Sirkkala-salista. 

Super sweet sixteen Fides Ostiensis!

Mukavuusalueella.

Tältä minä näytin tiistai-iltana. Pääsin haluamaani kesätyöpaikkaan. Olen valtavan onnellinen. Tunnen olevani voittaja, minua ei torjutakaan - minä kelpaan. Hetken pystyn mihin vain ja vähän enemmänkin, kunnes mieleeni hiipii... Entä jos olenkin käsittänyt jotain kamalan väärin? Pelkään herääväni kauniista unesta takaisin ankeaan todellisuuteen. Mutta en herää tästä unesta, vaan olen yksi onnekkaista.

On aika luottaa siihen, että elämä tarjoaa myös iloa, hymyä ja onnistumisia. Uudet haasteet minua odotttelevat kaupunginosassa, jonne joskus kuuluin: hyppään pois toiselta mukavuusalueeltani ja toiselle palaan takaisin - poissa tutusta työpaikasta, mutta omassa kotikaupungissani. Heippa elämä kahden kaupungin välillä!

Ja Juha Tapio laulaa...

viides.

Onnea on ystävän yllätysvierailu,
glögi naurun kera,
aamupalaksi riisipyöröjä ja pullaa, jonka päällä on paljon raesokeria.
Onnea ovat typerät jutut, joille voi nauraa kippurassa.
Onnea on yhdessä ajassa kelluminen ilman sen kummempaa tekemistä.
Onnea on ystävyys.
Ei millään muulla ole hetkeen väliä.

neljäs.

Millaisia säveliä soit? 

Korkealta ja kirkkaasti,

vai sittenkin matalalta tummia ääniä.

Duurissa vai mollissa?

Mikä on temposi?

Allegro, 

Andante 

vai kenties Lento?

Uskotko musiikin voivan räjäyttää tajunnan?

Näetkö jotain sulkiessasi silmäsi, kun kuuntelet musiikkia?

Klikkaa allaolevaa linkkiä ja kuuntele, koe, näe. Kullakin on salaiset paheensa, yksi minun "paheistani" on pianomusiikki.

http://www.youtube.com/watch?v=7maJOI3QMu0&feature=share&list=AL94UKMTqg-9Bhg8y9cXphU7-SH0Jm1bMl

(tuota videota ei pystynyt upottamaan, siksi linkki)

Maanantai

Maanantain kunniaksi on nyt ihan pakko jakaa tämä hauska löydös internetin ihmemaasta. Kun näin tämän kuvan, hykertelin tovin jos toisenkin itsekseni(ja huh...en ollut julkisella paikalla). Kivasti piristi maanantaieloa, joten ENJOY!

Sail away

Musiikki. Multa kysyttiin Radio Dein haastattelussa, mikä tuo voimaa arkeen. Luettelin paljon asioita, mutta unohdin luettelostani musiikin. Jotain alitajuista vai sittenkin vain jännitystä? Kuitenkin musiikki tuo voimaa mulle: niin kuunneltuna kuin itse musisoituna. Lähinnä laulaminen on mun laji. Kuorossa, harvemmin yksin. Mulla on ristiriitainen suhde laulamiseen, koska yläkouluikäisenä sain koulun(olin musiikkikoululuokalla) konsertin jälkeen salaviestin, jossa käskettiin lopettaa laulaminen, koska ääneni oli viestin lähettäjän mielestä kamala. Se vei minulta vapautuneen ilon laulamisesta, mutta en lopettanut laulamista. Kuitenkin laulamiseen tuli uusi painava sävy, epävarmuus - entä jos viestin lähettäjä olikin oikeassa ja kaikki muut musiikinopeni mukaan lukien olivatkin vain valehdelleet minulle, kun kannustivat laulamaan ja esiintymään rohkeasti.

Lukion jälkeen musiikki jäi, en uskaltanut pyrkiä yliopiston kuoroon...elämä toi mukanaan muita tärkeitä juttuja. Silti kaipasin musiikkia, esiintymistä, laulamista suoraan sydämestä. Kaipasin paloa, joka saa minut tuntemaan itseni eläväksi. Viime tammikuussa päätin tehdä kaipaukselleni jotain ja astelin Tikva-kuoron harkkoihin, eikä ole kaduttanut. Vaikka olen edelleenkin epävarma äänestäni, tuskin mie kuulostan aivan kamalalta.

Tää biisi on musiikiniloa.



Oon tiennyt tän biisin melko kauan - se on kuulunut jossain taustalla ja oon ajatellut "onpas kiva biisi" ja jatkanut matkaa. Tänään pysähdyin. Laitoin Enyaa soimaan Spotifystä laittaessani ruokaa ja sitten bongasin biisin nimen, kun alkoi soida tämä. Löysin minä jotain muutakin, mutta sen taidan esitellä sitten joskus toiste.

Takkirakkautta.

Miten voikin uudesta talvitakista tulla niin iloiseksi? Ostin ihanan uuden talvitakin Vilasta, koska rakastuin siihen ja oli mun aika vaihtaa talvityyliä. Se on kaunis, naisellinen, tyylikäs...paljon ylistyssanoja perään. Tässä pari Vilan sivuilta napattua kuvaa mun uudesta rakkaudesta.

kaunokainen edestä

ja takaa...

ps. meillä oli jonkun kanssa sopimus, ettei shoppailla tuolla reissulla...ja kuinkas kävikään: molemmat lähtivät kaupungilta ihanuudet mukanaan.

Tikva kevätlaitumella.

Tässä hiukan kuvia jo aiemmin mainitsemastani kevätkonsertti-iltapäivästä, kuvii ei oo varsinaisista esityksistä, mutta hiukan tunnelmaa ennen konserttia backstagelta.

Nallet flyygelin päällä :)

onks tää melodika?

tyttöset tikva-paidoissaan.

keskittynyt ilme,

Kotimatkalla.

Olin tänään avustamassa messussa Noljakassa, kanttori lauloi tuon Peppi Pitkätossun Jäähyväislaulun surumusiikkina (siis se laulu, joka tulee sen jälkeen, kun on nimeltä luettu kuolleet). Muistin biisin jo lapsuudesta, melkeinpä tuo tuli tippa linssiin tälle esirukouksen lukijalle - ajatus melkein jo ehti lähteä harhailemaan. Äsken sitten tirautin ne kyyneleet, jotka nielin siellä kirkossa. Erityisen kaunis biisi on, koskettaa


Toki muuten päivääni on kuulunut paljon kaikenlaisia tunteita, mutta lähinnä iloa ja kiitollisuutta ihanista ihmisistä lähellä sekä mahdollisuudesta laulaa hienossa kuorossa. Oli siis Pielisensuun kirkossa keväinen konsertti, jossa Tikva muiden kuorojen kanssa lauleskeli. Meillä oli makeet bileet siellä kirkossa, kun lopuksi kaikki lauloimme Mennään kotiin.

Hyvin sopivat molemmat biisit tähän menneeseen päivään. Valoa kohti!