Musiikki. Multa kysyttiin Radio Dein haastattelussa, mikä tuo voimaa arkeen. Luettelin paljon asioita, mutta unohdin luettelostani musiikin. Jotain alitajuista vai sittenkin vain jännitystä? Kuitenkin musiikki tuo voimaa mulle: niin kuunneltuna kuin itse musisoituna. Lähinnä laulaminen on mun laji. Kuorossa, harvemmin yksin. Mulla on ristiriitainen suhde laulamiseen, koska yläkouluikäisenä sain koulun(olin musiikkikoululuokalla) konsertin jälkeen salaviestin, jossa käskettiin lopettaa laulaminen, koska ääneni oli viestin lähettäjän mielestä kamala. Se vei minulta vapautuneen ilon laulamisesta, mutta en lopettanut laulamista. Kuitenkin laulamiseen tuli uusi painava sävy, epävarmuus - entä jos viestin lähettäjä olikin oikeassa ja kaikki muut musiikinopeni mukaan lukien olivatkin vain valehdelleet minulle, kun kannustivat laulamaan ja esiintymään rohkeasti.
Lukion jälkeen musiikki jäi, en uskaltanut pyrkiä yliopiston kuoroon...elämä toi mukanaan muita tärkeitä juttuja. Silti kaipasin musiikkia, esiintymistä, laulamista suoraan sydämestä. Kaipasin paloa, joka saa minut tuntemaan itseni eläväksi. Viime tammikuussa päätin tehdä kaipaukselleni jotain ja astelin Tikva-kuoron harkkoihin, eikä ole kaduttanut. Vaikka olen edelleenkin epävarma äänestäni, tuskin mie kuulostan aivan kamalalta.
Tää biisi on musiikiniloa.
Oon tiennyt tän biisin melko kauan - se on kuulunut jossain taustalla ja oon ajatellut "onpas kiva biisi" ja jatkanut matkaa. Tänään pysähdyin. Laitoin Enyaa soimaan Spotifystä laittaessani ruokaa ja sitten bongasin biisin nimen, kun alkoi soida tämä. Löysin minä jotain muutakin, mutta sen taidan esitellä sitten joskus toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti