Joulun odotusta blogimaailmassa

Mie ajattelin taasen alkaa blogissa odottaa joulua, niin kuin viime vuonnakin. Samalla tulee oltua aktiivisempi blogirintamalla, tosin aivan varmaksi en voi luvata, että joka päivä tulee postaus. Pyrkimys kuitenkin olisi pohdiskella teidän kanssa jouluaattoon saakka pieniä palasia joulusta, joulunodotuksesta, ihmisyydestä, elämästä...

Nyt olisi mahdollisuus esittää toiveita, millaisista aiheista haluaisit juttua tai haluatko tietää jotain minusta. Kommentoi, niin katsotaan, jos pystyn toteuttamaan toiveen. :)

Lisäksi saattaapi olla ilmassa ulkoasumuutosta blogissa, jos innostun...

toivon, ettei ensi jouluna kukaan olisi yksin

eka adventti.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa jotain järkevän henkevää ekasta adventista edellisen vuorokauden aikana, mutta ei ihan onnistunut. Nyt siis jotain sekalaista pohdintaa keskellä yötä :)

Luin eilen erilaisista kirkkovuoden tekstejä sivuavista kirjoista pohdintaa ekasta adventista, viisaita sanoja olivat viisaat ihmiset kirjoittaneet: Irja Askolan runo yksilöistä Jeesusta vastaanottavassa kansanjoukossa, Saarnan käsikirjasta savolaismummo katsomassa suonikohjulääkärinsä tohtoripromootiokulkuetta ja Kaisa Raittilan ajatus kodissaan Jeesuksesta vieraana vaatimattoman keittolautasen äärellä.

Minua kosketti: Olenko minä valmis ottamaan Jeesuksen kotiini? Onko Jeesus minulle vanha tuttu, jonka tunnistan ihmisvilinässä ja jolle moikkaan iloisesti ja kerron vieruskaverillekin tuntevani Jeesuksen, vai väkijoukkoon hukkuva ylevä muukalainen, joka otetaan kaapista tarpeen tullen? Huudanko minä Jeesusta avukseni? Osoitanko hänelle kunnioitusta ja rakastanko häntä aaseineen ja orjantappurakruunuineen? Kuka asuu sydämessäni?

Haastavaa elämää, siitä Terankin biisi Keneen minä luotan kertoo
Keneen mina luotan esittäjältä Tera

Seistä piilossa vai miten se nyt menikään..?

Viime viikonloppuun mahtui: 

• bussimatkailua halki Suomen, menomatkalla meitä viihdytti Madagaskar 2
• seikkailu Ideaparkissa kaikissa ihanissa sisustuskaupoissa (en shoppaillut vaatteita!)
• kamerassa 901 otettua kuvaa festareilta, jäljellä tosin reilut 530 kuvaa, kun epämääräisimmät ja heilahtaneimmat otokset on karsitty pois.
• perjantain parhaat bändit: Katajainen Kansa ja LZ7
• liikuttumista perjantain messussa
• Jumala-suhteen ja kutsumuksen pohdiskelua
• hiukan leväinen majoituskoulu, onneksi saimme sentään nukkua luokissa
• lauantain parhaat bändit: HB, Idän Ihmeet, Higher Ground ja Skillet
• muuta kivaa: teatterilavan Klaus Kreischer ja tyttäret(mimiikkaa), Mikko Vaismaa(stand up), Xaris Finland(tanssia), Muu vaara! vaik olikin laimeampi kuin viime vuonna.
• festariruokaa, tällä kertaa lauantain lounas ei ollut ihan alienin sisälmyksiä :D
• shoppailua: Pappa betalade -paita ja Kaemon levy
• hepuli majoituskoulun suihkussa, kun D käänsi oman suljetun suihkunsa vivusta, alkoi H:n suihkusta tulla vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä
• sunnuntain parhaat bändit: Olli Helenius trio, GodFM(uusi ja aika kiva tuttavuus) ja tietenkin The Rain
• nostalginen tunne tuli, kun The Rain asteli lavalle: tuttua ja turvallista - iso osa mun gospelnuoruuttani

• Tiivistettynä: monenlaisia keskusteluja, kivoja ihmisiä, paljon bändejä, kameralla leikkimistä, univelkaa, bussissa istumista - ja ens vuonna uudelleen?

Maata näkyvissä, seistä piilossa.

Viikonloppuna taas suuntaa bussillinen joensuulaisia gospel-musan tykkääjiä Turkuun...festariviikonlopun lähestymisestä kertoi myös tänä aamuna satanut lumi. Äsken vähän virittäydyin tunnelmaan kuuntelemalla:

Skillet:iä
Awake And Alive

Teraa
Keneen mina luotan esittäjältä Tera

The Rainia
Haloo esittäjältä Rain

LZ7:iä
01 This Little Light Chart Release.mp3 esittäjältä LZ7

Higher groundia
Joy teaser esittäjältä Higher Ground Movement

Anu neuloo

Tämän syksyn yksi suurimmista saavutuksistani pakollisten kouluhommien lisäksi on, että opettelin neulomaan pitsisukat. Tähän saakka olen neulonut pääasiassa erittäin perusvillasukkia, mutta nyt halusin kokeilla jotain erilaista, joten päädyin Novitan ohjeita selailtuani neulomaan pitsivillasukat. Ja hienot niistä tulikin!

Enää nämä sukat eivät ole yhtä siistissä kunnossa kuin kuvassa, koska olen näitä lähes joka päivä valmiiksi saamisestani lähtien. Rakkaat on tullut mun pitsivillasukista melkeinpä kertarysäyksellä. Parastä näissä on, että nämä lämmittävät kivasti, olen itse omilla kätösilläni nämä neulonut, musta väri ja kiva kuvio. TYKKÄÄN.

Pyhäinpäivää.

Rauhallista pyhäinpäivää! Mua harmittaa, kun tuontijuhla halloween-juhla on kovasti valloittanut lokakuun lopun ja marraskuun alun seudun täällä Suomessakin. Tiimari notkuu kurpitsoja, noitia, haamuja ja muuta halloween-krääsää. Voihan ne olla lapsille ihan kivoja hassuttelujuttuja, mutta on meillä oma kristillinenkin pyhäpäivä tälle samalle ajalle.

Osallistun feispuukissa tapahtumaan: Vietän pyhäinpäivää - en halloweenia. Mulle on tärkeää muistella kuolleita rakkaitani, mutta ei pyhäinpäivä ole vain synkkä, vaan voin myös iloita rakkaideni pääsystä Taivaan Iskän luokse. Meille tänne jääneille kuolema jättää jälkeensä surun, kuolleet läheisemme ovat turvassa Jumalan sylissä. Kuolema erottaa vain väliaikaisesti, me tapaamme vielä kaikki taivaankodissa. Tästä pyhäinpäivässä on kyse loppujen lopuksi.

Ajattelin tänään käydä haudalla ja mennä Noljakan kirkolle klo 17 alkavaan kynttilämäki-tapahtumaan ja klo 18 perhemessuun. Tuu sieki. Ja vielä aiheeseen liittyvä biisi, löytö tältä syksyltä.

Para-para-paradise.

Tää biisi vetoaa mun sisäiseen pieneen haaveilijatyttöseen. Joskus vain haluaa arjen keskellä sulkea silmänsä ja mielessään hakeutua jonnekin kauas pois. Realiteettihan on, ettei elämä aina ole ihanaa, kivaa, huippua, helppoa, siistiä...enemmänkin harmaata, väsynyttä, kiireistä, arkisen tavallista. Silti ei sitä pientä sisäistä lasta tarvitse kadottaa kaikkien koulutehtävien, harrastusten, kiireen alle - sitä täytyy aina hetkittäin helliä ja vaalia. Tai jotain sellaista.


Olisin voinut myös lyhyesti sanoa, että tää on musta ihana biisi ja siksi mie tän haluun jakaa täällä.