Mun oli tarkoitus kirjoittaa jotain järkevän henkevää ekasta adventista edellisen vuorokauden aikana, mutta ei ihan onnistunut. Nyt siis jotain sekalaista pohdintaa keskellä yötä :)
Luin eilen erilaisista kirkkovuoden tekstejä sivuavista kirjoista pohdintaa ekasta adventista, viisaita sanoja olivat viisaat ihmiset kirjoittaneet: Irja Askolan runo yksilöistä Jeesusta vastaanottavassa kansanjoukossa, Saarnan käsikirjasta savolaismummo katsomassa suonikohjulääkärinsä tohtoripromootiokulkuetta ja Kaisa Raittilan ajatus kodissaan Jeesuksesta vieraana vaatimattoman keittolautasen äärellä.
Minua kosketti: Olenko minä valmis ottamaan Jeesuksen kotiini? Onko Jeesus minulle vanha tuttu, jonka tunnistan ihmisvilinässä ja jolle moikkaan iloisesti ja kerron vieruskaverillekin tuntevani Jeesuksen, vai väkijoukkoon hukkuva ylevä muukalainen, joka otetaan kaapista tarpeen tullen? Huudanko minä Jeesusta avukseni? Osoitanko hänelle kunnioitusta ja rakastanko häntä aaseineen ja orjantappurakruunuineen? Kuka asuu sydämessäni?
Haastavaa elämää, siitä Terankin biisi Keneen minä luotan kertoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti