Tää biisi vetoaa mun sisäiseen pieneen haaveilijatyttöseen. Joskus vain haluaa arjen keskellä sulkea silmänsä ja mielessään hakeutua jonnekin kauas pois. Realiteettihan on, ettei elämä aina ole ihanaa, kivaa, huippua, helppoa, siistiä...enemmänkin harmaata, väsynyttä, kiireistä, arkisen tavallista. Silti ei sitä pientä sisäistä lasta tarvitse kadottaa kaikkien koulutehtävien, harrastusten, kiireen alle - sitä täytyy aina hetkittäin helliä ja vaalia. Tai jotain sellaista.
Olisin voinut myös lyhyesti sanoa, että tää on musta ihana biisi ja siksi mie tän haluun jakaa täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti