Eilen oli kirkkovuodessa Mikkelinpäivä, enkelten sunnuntai. Yksi saarnan osa oli, että lapset saivat kulkea kirkkosalin etuosaan kankaista tehdyn joen yli puista siltaa pitkin ja sillan päässä enkeli antoi lapsille höyhenen.
Harvemmin tulee ylitettyä kapeita, liukkaita siltoja, mutta muuten elämässä saattaa olla kapeita ja kipeitä polkuja, joita pitkin täytyy vain kulkea, että pääsisi taas valon puolelle. Silloin voi olla vaikeaa muistaa, että Taivaan Iskä on meidän kanssamme aina ja lähettää poluillemme enkeleitä varjelemaan, ettemme liukastuisi ja kaatuisi. Silti Jumala pitää omistaan huolen, vaikkemme aina sitä itse huomaisikaan. Enkeleitä - pieniä ja suuria, kaikenlaisia - sinulle ja minulle. Arkienkeleitä unohtamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti