Rippilasten kanssa emme vielä jättäneet jäähyväisiä, koska nuoret konfirmoidaan tulevana sunnuntaina. Silloin tapaamme vielä, toki silloin onkin jo puhjennut leirikuplamme.
Kuitenkin tänään jätin jäähyväiset ainakin ensi kesään saakka: minun pienelle karvaiselle leirikaverille. Leirikeskuksen emännällä ja isännällä on muistaakseni neljä cockerspanielia, joista uusin tulokas vei sydämeni. Ihana musta pentu, jonka kanssa kaverustuin erityisesti menneen viikon aikana. Se juoksi ruokalalle mennessäni aina iloisesti vastaan ja kellahti selälleen maahan rapsuteltavaksi. Emäntä kertoi, että pentu on ujompi kuin muut koirat, joten olen otettu, että se tykkäsi minusta.
Pennulle jutteleminen sekä sen rapsuttelu ja silittely toi paljon iloa leiriini, joten oli mulla hiukan haikea olo, kun viimeisen kerran rapsuttelin ja juttelin sille ennen lähtöäni. Ensi kesänä, jos tapaamme, siitä on tullut jo iso vuffe(nyt kutsuin sitä siis pikkuvuffeksi). Sen pentumainen leikkisyys on vain niin ihastuttavaa.
Pikkuvuffen lisäksi tunsin ekaa kertaa myös haikeutta lähtiessäni Hirvijärveltä, pakko kai se on myöntää, että onhan siinä paikassa oma viehätyksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti