 |
| Sydäntä kouraiseva kysymys vessan ovessa. |
Niin, ja mitä minä olisin edes kyselijälle vastannut? "Jaa-a, enpä tiedä..." Vai olisinko sittenkin pohdiskellut asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Luetellut: " Ystävyyttä, kauneutta, ymmärrystä, armoa ja onnistumisia." Olenhan minäkin pohtinut onnellisuutta. Ennen kaikkea olen kaipaillut vastauksia kysymykseen, kuinka onnellisuuden voi saavuttaa. Toisinaan minusta tuntuu kuin onnen etsintä olisi ikuista kilpajuoksua, jossa onni juoksee tavoittelijaansa nopeammin aina vain kauemmaksi.
Silti olen myös aavistanut, mitä onni voi olla. Ehkä onnellisuus ei olekaan mielentila, vaan ennen kaikkea asenne. Asenne, joka arvostaa elämää ja pyrkii näkemään, mitä mustan ja valkoisen välissä on. Onni ei piilekään vain suurissa huippuhetkissä, vaan se on läsnä arjen pienuudessa. Olen tuntenut itseni menneen vuoden aikana suunnattoman onnettomaksi, mutta olen myös tavoittanut muutaman hippusen onnellisuutta. Niistä hippusista kai me elämme, minä elän.
Ja arkana hetkenä minäkin hiljaisuudessa hapuilen: mitä onnellisuus on?
Tänään näyttää olevan blogien kommentointi päivä, tai oikeastaan yö, no väliäkös sillä. Muistelen, että olisin kysynyt sinulta joskus samaisen kysymyksen, silloin vastauksesi oli jossain määrin erilainen. On jokseenkin, mikä termi voisi kuvata parhaiten näitä tunteita joita löytösi herättää, mahtavaa lukea sinun tavoittaneen sen jonkin, mitä voidaan mahdollisesti kutsua onnellisuudeksi. Se pirulainen on aika vaikea huomata, eikös vain? Ja vielä vaikeampi säilyttää, vaikkei se mihinkää ole menossa...
VastaaPoistaNiin, ehkä onni ei löydykään sitä pakonomaisesti tavoittelemalla tai siitä kynsin hampain kiinni pitämällä. Ehkä onni on vapaasielu, joka tulee ja menee niin kuin tahtoo lupia kyselemättä. Lisäksi onnellisuuden kokemukseen valtavan paljon vaikuttaa elämäntilanne: ihan erilaista on elää salaattilingossa kuin vähän hitaammassa vauhdissa.
VastaaPoista"Onnellinen on se, joka kärsii ja tietää, miksi."
VastaaPoista