Olen yöihminen. Yöllä kaikki on erilaista - hiljaista, pimeää ja rauhallista, mutta pimeys voi imeä mukanaan: ei näe kunnolla eteensä. Yöllä voi tuntea itsensä yksinäiseksi, pieneksi ja heikoksi, elämä voi tuntua liian suurelta. Päivän kiireen hellittäessä on aikaa alkaa miettiä, mitä on tullut tehtyä ja miten on kohdellut lähimmäisiään. Saattaa tuntua aivan kuin kaikki, mihin koskee, särkyisi.
Menneellä viikolla eräänä iltana(yönä) tutkailin feispuukissa minulle tärkeän ihmisen profiilia. Huomasin, että hän tykkää muuan muassa Jukka Leppilammesta. Sitten pitikin virkistää muistia, millaista musaa J. Leppilampi tekee, ja löysin tämän valtavan kauniin biisin. (vinkkinä: tässä versiossa on pitkä alkusoitto, laulu alkaa noin 1:18)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti