Olen ajatellut kerätä rannekkeeseen minulle merkityksellisistä jutuista muistoja. Alun perin oli tarkoitus ostaa ensimmäinen pala ensimmäisen kesäteologinpaikkani kunniaksi, kuitenkin sydän-pala muistuttaa minua jostain aivan muusta.
Valitsin sydämen, jossa on zirkonioita, koska se oli minusta kaikista kaunein sillä hetkellä. Luulin kivien olevan kirkkaita, mutta autossa huomasin, että ne ovatkin vaaleanpunaisia. Olin joskus vaaleanpunainen ihminen, siksi uskon kivien värin olevan jonkinlaista johdatusta. Sydän-pala muistuttaa minua, ettei saa kadottaa itseään maailman tuulissa. En ehkä enää ole niin vaaleanpunainen kuin muutama vuosi sitten, mutta olen minä silti lähes sama Anu.
Elämä muuttaa ihmistä, kun kokemuksia kertyy ja ikää tulee, mutta ihmisessä on kuitenkin ydin, joka säilyy. Meillä on luonteenpiirteemme, tempperamenttimme - tapamme toimia ja reagoida asioihin; nämä ovat suhteellisen pysyviä, vaikka saattavatkin elämän myötä hioutua. Elämä saa näkyä, mutta itsensä olisi hyvä tunnistaa peilistä - niin kuvainnoillisesti kuin kirjaimellisestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti