Kasvot.

Tämä biisi kosketti mua silloin, kun The Rainin Ellipsis ilmestyi. Vuosi oli ehkä 2006, Rantakylän kirkossa olin kavereiden kanssa kyseisen bändin keikalla ja keikan jälkeen ostin levyn. Suurin osa biiseistä tuli kuunneltua lähes puhki, osasin silloin sanat ja olin ihan fiiliksissä.

Olen huomannut, että monet ihmiset ovat enemmän tai vähemmän rikki, puhki, poikki...hieman hakusessa, kuka oikein on ja mistä tulee. Minä ainakin olen ollut ja olen edelleenkin. Teemme paljon asioita, joita ei pitäisi. Olemme julmia toisille ja itsellemme, ja meille ollaan julmia. Unohdamme juuremme ja turvapaikkamme, etsimme maailmasta viisautta, hylkäämme Luojamme hulluutena.


MUTTA voimme silti luottaa, ettei Jumala hylkää meitä. Hän näkee meidät Poikansa pelastustyön tähden kauniina, puhtaina, viattomina. Hän ottaa uupuneet syliinsä, johdattaa eksyneet kotiin ja pyyhkii kaikki kyyneleet. Jumala rakastaa meitä, vaikka emme ansaitsisikaan hänen rakkauttaan. 


Kasvot on valtavan kaunis ja koskettava biisi. Mie tykkäsin silloin joskus ja tykkään edelleen.