Kävin tänään luistelemassa. Ulkona oli niin kaunista: lähes pilvetön taivas, auringonpaiste ja kimaltava hanki. Heti verhot avattuani päätin, että menen tänään ulkoilemaan joko yksin tai jonkun kanssa. Menin nappikuulokkeiden kanssa.
Edellisestä kerrasta olikin jo ehtinyt kulua vuosi, joten varsin haparoivaa oli luisteluni. Koko noin tunnin luistelun aikana kaaduin kaksi kertaa, mutta sain myös kokea, kuinka tuuli humisi korvissa kenttää kiertäessäni ja pää meni sekaisin piruetin yrityksistä - hauskaa. Ensimmäisen kerran kaaduin, kun luistelin takaperin, ja toisella kerralla jarrutin liian äkisti.
Vaikka molemmilla kerroilla kaatuessani takamukseen sattuikin ikävästi, silti sisukkaasti nousin pystyyn ja jatkoin luistelua. Niin kai se on elämässäkin, kolhuista huolimatta on vain yritettävä jatkaa eteenpäin, ei ehkä aluksi samalla vauhdilla kuin aiemmin, mutta liikkua kuitenkin johonkin suuntaan. Siinä on ihan tarpeeksi tavoitetta elämään - pitää pää pystyssä, vaikka kaatuisi.
Tämä biisi oli soittolistallani ulkoilun aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti