Joulutunnelmia

Joulu tuli ja meni tänäkin vuonna, mukava joulu olikin. Tosin meidän kristittyjen juhlana joulu vielä jatkuu, koska tykkäämme juhlia pitemmän kaavan mukaan suuria kirkkopyhiä. Ei oikeastaan mitenkään turha tapa, koska kulutusjuhlanahan joulu huipentuu aattoon, kun lahjat avataan, mikä saa ainakin minulle vain tyhjän tunteen.

Minun jouluni oli taas kerran erilainen: olin ystäväni vanhempien luona torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Autoimme ruokien valmistuksessa, saunoimme, söimme, katsoimme lastenohjelmia ja elokuvia... Sopivan rentoa, mutta kuitenkin aktiivista olemista. Saunoimme joka ilta ja kokeilimmepa yhtenä iltana, miltä jäätelö maistuu saunassa. Hauskaa! :)

Jouluyönä olin avustamassa messussa, mikä on minun oma jouluperinteeni. Eikä jouluyön messu pettänyt tälläkään kertaa: tunnelma oli juhlava, mutta rauhaisa, ja ihmisiä oli paljon. Messun musiikki ansaitsee aivan erityisen kiitoksen, taatusti yksi parhaimmista messukokemuksistani. Tunnelmaa voisi kuvailla sanaparilla kunnioittavaa jouluiloa. Joku voisi ihmetellä, miksi haluan juhlapyhänä avustamaan messuun, kun voisin sen sijaan viettää aikaa läheisteni kanssa. Messussa tunnen itseni kokonaisemmaksi, joulu saa syvemmän merkityksen kuin vain hetken kulutusjuhla.

Nyt on kuitenkin suunnattava katseet joulusta uuteen vuoteen, pian vuosi taas vaihtuu ja ilma väreilee uuden odotuksesta - uusi vuosi kun voidaan nähdä uutena alkuna. Minut voi bongata näillä näkymin uudenvuoden yömessussa 31.12. klo 23, teretulemast.

24. joulukuuta

Ihanaa joulua! Tervetuloa tänään klo 23 Joensuun kirkkoon jouluyönmessuun!

23. joulukuuta

Joulu on jo lähellä, vaikka tänä vuonna on ollutkin joulufiilis kadoksissa ja tuntuu, ettei ole valmistautunut tarpeeksi jouluun. Lohdullista kuitenkin on, ettei todennäköisesti ensimmäisenä joulunakaan oltu aivan valmiita. Maria uskoi Jumalan huolenpitoon, joten miksemme mekin voisi luottaa siihen, että Hän tuo joulun meille ja rauhan sydämeen. Meillä ei ehkä ole kaikki langat käsissämme, mutta Taivaan Iskällä on, niin mie haluan uskoa ja luottaa.

Ja ihana joulutarina!

22. joulukuuta

Pimeää! Liukasta! Harmaata! Väsyttää! Voi, kunpa sataisi lunta!
Tänään on kalenterin mukaan vuoden pimein päivä, päivän pituus on 4 tuntia 53 minuuttia.

Mie pystytin tänään joulukuusen (kyllä, mulla on tekokuusi, on ollut jo monta vuotta) ja asettelin sähkökynttilät sen oksille - valaisee kivasti koko huoneen. Lisäksi kuusen latvassa kimaltelee hopeinen tähti, joulupallot ja kultanauhat saavat vielä hetken odottaa laatikossa. Samoin kuin joulukuusi kynttilöineen ja kaikkine koristeineen tuo valoa kotiin, Jeesus syntyi tuomaan meille valon - minua muistuttaa joulukuusen luoma valo Jeesuksen valosta.

21. joulukuuta

Mulla ei ole vieläkään joulufiilistä, ulkona on harmaata ja muutenkaan ei vain tunnu siltä, että joulu olisi tulossa. Silti päivät ennen aattoa hupenevat, ja mie karkaan pian joulunviettoon ystäväni luokse.

Ja musiikkia... yksi mun lempijoululauluista.

20. joulukuuta

Terkkuja tyttöjen illasta Tiiamarilta ja Miialta <3

19. joulukuuta

Kävellessäni kotiin ystäväni luota aloin miettiä, millainen vaihtoehtotodellisuus olisi. Millaista elämä olisi, jos olisikin tehnyt erilaisia valintoja? Mitä kaikkea erilaisista valinnoista olisi seurannut? Millainen minä olisin? Millaisia ystäviä olisi lähelläni? Lisäksi mietin, olisivatko jotkut nykyhetkeen vaikuttavat asiat tapahtuneet silti. Ovatko jotkin tapahtumat vain väistämättömiä? 

Mielenkiintoista spekuloida, mutta turhaa kuitenkin...

18. joulukuuta

On neljäs adventtisunnuntai, joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Matteuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan, kuinka Maria tuli Pyhän Hengen vaikutuksesta raskaaksi ja hänen kihlattunsa, Joosef, meinasi jättää hänet kaikessa hiljaisuudessa, koska luuli Marian olleen uskoton. Kuitenkin enkeli ilmestyy unessa Joosefille ja vakuuttaa tämän Marian lapsen alkuperästä sekä kertoo, että lapselle on annettava nimeksi Jeesus. Unen jälkeen Joosef sitten otti Marian vaimokseen, teki niin kuin enkeli oli käskenyt. 

Hurjaa meininkiä ainakin näin nykyajan ihmisen näkökulmasta: enkeli ilmestyy unessa! Raamatun henkilöt uskoivat enneuniin, eihän Joosefkaan ollut ainut, eikä ensimmäinen, jolle Jumala puhui unessa. Yliluonnollisentaju saattoi olla sen ajan ihmisillä erilainen verrattuna nykyaikaan, tiedäpä tuota. Mitenköhän nykyihminen moisen selittäisi? 

Katsoin Matkalla Beetlehemiin tänään ja suorastaan hämmästyin, kuinka syvästi minua kosketti Joosefin huolenpito Mariasta ja lopulta Jeesuksen syntyminen tallissa. Pian minäkin saan paimenten ja idän tietäjien lailla ihmetellä pieneksi lapseksi syntynyttä Jumalaa. Jeesus oli ja on edelleen suuri lahja kaikille, joulun paras lahja.

17. joulukuuta

Eilisessä maikkarin Lastenklinikoiden kummien konsertissa ihastuin tähän biisiin. Kuuntelepa sanoja siekin.

Rukous voi olla myös huokauksia, kysymyksiä, joskus jopa kiukuttelua armiaalle Taivaassa. Mie rukoilen päivittäin: iltarukous on sama, minkä olen oppinut jo varsin pienenä, mutta muuten rukoukseni ovat ehkä enemmän huokaksia arjen tilanteiden keskellä - kiitoksia ja pyyntöjä. Ei mitään kovinkaan ihmeellistä tai suuria sanoja, aina ei edes sanoja...

16. joulukuuta

Kauniita unelmia - mistä lie tehty? Kaikki unelmoivat jostain, jokaisella on omat syynsä toimia niin kuin he toimivat. Eri asia onkin, miten omiin päämääriinsä pyrkii. Jostain sellaisesta kai tuo biisi kertoo...jokainen haluaa jotain. Mitä sinä haluat? Mitä läheisesi haluavat? Haluatteko samoja asioita?

Mitähän nuori Maria halusi tulevaisuudeltaan? Ei varmaan osannut tavallinen 14-vuotias tyttö aavistaa, että hänestä tulisi niin pian äiti, saati sitten Jumalan pojan äiti. Entä Joosef sitten, mitä hän mahtoikaan pohtia saadessaan tietää kihlattunsa raskaudestaan? Ehkä eivät ihan kohdanneet Marian, Joosefin ja Jumalan odotukset...

15. joulukuuta

Alkuviikosta sää näytti jouluisen tunnelman kannalta varsin lupaavalta: hiljalleen satoi lunta ja maa alkoi näyttää valkoiselta. Kuitenkin nyt ulkona näyttää aivan toisenlaiselta: harmaata ja liukasta, heräsin tänään vesipisaroiden ropinaan. Eipä näytä kovinkaan jouluiselta loska ja vesisade.

Mie kohotin joulutunnelmaa paistamalla joulutorttuja, ottamalla esille kynttelikön ja jouluvalot sekä juomalla ystävien kanssa glögiä joululaulujen soidessa taustalla. Omenakanelihillo oli erittäin namia torttujen täytteenä, kiva vaihtoehto perinteiselle luumulle. Lisäksi leivoin suklaa-punaviinimarjamuffineita, niistäkin tuli hyviä - kivasti yhdistyy makea ja kirpeä.

Onneksi edes joululauluissa on valkoinen maa ja muutenkin joulutunnelma kohdallaan.

14. joulukuuta

Olin uutenavuotena 2008-2009 Belgiassa, Brysselissä Taizén Euroopan tapaamisessa. Tämä biisi muistuttaa mua tuosta reissusta.

13. joulukuuta

Tänään oli viimeinen luento ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista hoidossa, se on siis teologian, hoitotieteen ja lääketieteen yhteinen luentosarja, jossa käsitellään ihmisen kohtaamista näiden tieteenalojen näkökulmista. Tämänpäiväisen kerran otsikkona oli "Minustako auttajaksi?" ja pohdimme tapausesimerkkien avulla, millaisia tilanteita meille voisi tulla vastaan todellisessa työssämme ja miten toimia haastavissa tilanteissa. Pohdimme myös auttajan persoonaa ja sitä, mikä auttaa jaksamaan työssä.

Eräs meidän kolmen hengen porinaryhmästämme mainitsi vahvan uskon/vakaumuksen sellaiseksi, mikä auttaa jaksamaan vaikeitakin ihmiskohtaloita sielunhoitotyössä. En ole aivan varma, olenko samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka uskonkin uskon olevan ehdottomasti voimavara, mutta en määrittelisi uskoa vahvaksi tai heikoksi, koska mielestäni usko Jumalaan on joustava ja elämän aikana muokkautuva. Siihen vaikuttaa paljon ihmisen kokemukset ja eletty elämä, millaiseksi ihmisen usko muotoutuu. Lisäksi vahva voi olla myös heikko ja heikko voi ollakin loppujen lopuksi vahva. Ennen kaikkea haluan kysellä ja ihmetellä...kun pohjalla on perusluottamus Jumalan huolenpitoon.

12. joulukuuta

Sannan ehdotuksesta tän päivän biisi on Hurtsin Illuminated. Riennämme kohta Fideksen pikkujouluihin, joiden teemana on "loista kilpaa kuusen kanssa", ja mehän loistamme. 

11. joulukuuta

Sori, kun tulee taas näin myöhään kirjoitus blogiin... Tänään on kolmas adventtisunnuntai, päivän tekstit puhuvat Johannes Kastajasta, joka Johanneksen evankeliumin mukaan oli "ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!'"

Hajatuksia tältä päivältä:

• Johannes kastoi vedellä, Jeesus Pyhällä Hengellä.
• Johannes Kastaja ei karpannut, koska söi heinäsirkkoja(proteiinia) ja hunajaa(hiilihydraatteja)
• Mua on väsyttänyt kamalasti tänään, kun en päässyt eilen ajoissa nukkumaan 
• Epämääräistä hengailua ja toimettomuutta messuavustuksen jälkeen
• Kauneimmat joululaulut Joensuun kirkossa ja glögijatkot kaveriporukalla.

10. joulukuuta

Bongasin hs.fi-etusivulta seuraavanlaisia uutisotsikoita:

• Kymmenettuhannet osoittavat mieltään Moskovassa
• Surkea sää johtanut kymmeniin kolareihin ja ulosajoihin
• Stubb Ylelle: Kriisirahasto voidaan sovittaa perustuslakiin
• Ydinvoimalasta vuoti jälleen radioaktiivista vettä Japanissa
• Pienkone iskeytyi slummiin Filippiineillä - ainakin 13 kuoli
• Kuu pimenee tänään Suomessa

Monenlaisia juttuja on tänäänkin uutisotsikoissa: tyytymättömyyttä, onnettomuuksia, epävarmuutta tulevasta, katastrofin aineksia, tähtitiedettä. Jos meillä olisi 2000 vuotta vanha sanomalehti, olisi siellä todennäköisesti samoja teemoja uutisotsikoissa. Ihmiset odottavat nyt pelastusta ja turvaa, niin kuin silloinkin. Kuitenkin me tiedämme, että pienessä Betlehemin kylässä syntyi maailman Vapahtaja vaatimattomassa tallissa. Ihmiset odottivat mahtavaa kuningasta, joka laittaisi epätyydyttävät yhteiskunnalliset olot kuntoon, mutta saivatkin aasilla ratsastavan Rauhanruhtinaan.

9. joulukuuta

Tänään vietimme pikkujouluja kaveriporukassa. Söimme aluksi riisipuuroa mehukeiton ja kaneli-sokeri-sekoituksen kanssa, oli namia! Jälkkärinä oli omena-kanelitorttuja, pipareita, suklaata ja glögiä eli varsin perinteisellä linjalla menimme. Emme tehneet mitään erikoista: hengailimme vain yhdessä kuunnellen musiikkia, katsellen valokuvia ja jutellen kaikenlaista.

Aamupäivästä sain muutaman nimipäiväonnitteluviestin, joten taitaa olla joulu tulossa taas tänäkin vuonna. Nimipäiväni on varma merkki joulun lähestymisestä :). Ja sittten musiikkia:

8. joulukuuta

Koulukiusaamista ei ole vain tuolla jossain meidän ulottumattomissa, vaan sitä on valitettavasti lähes jokaisessa koulussa, lähes jokaisella luokka-asteella. Minä tunnen useita koulukiusattuja, minuakin on kiusattu koulussa. Kiusaamista on monenlaista: fyysistä, henkistä, suoraa, epäsuoraa, nimittelyä, tönimistä, porukan ulkopuolelle jättämistä, huutelua, ikäviä tekstiviestejä, mukahauskaa pilailua toisten kustannuksella...

Kiusaaminen ei ole koskaan ok. Rakkauden kaksoiskäskyssä sanotaan, että meidän tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Tuohon käskyyn voidaan tiivistää yhteiselämän perustavimmat säännöt. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta rakastammeko tasapainoisesti Jumalaa, itseämme ja lähimmäisiämme?

Oheinen video on saanut paljon julkisuutta ja kommentointia...puolesta ja vastaan.

7. joulukuuta

Tänään sain ison annoksen joulumieltä. Ensiksi meillä oli kerhon viimeinen kerta ennen joulua, joten leivoimme tyttösten kanssa joulutorttuja ja värittelimme jouluisia värityskuvia. Pientä hienosäätöä oli torttujen kanssa, niin kuin aina lasten kanssa leipoessa, mutta ainakin maukkaita tortuista tuli. Torttujen maistelun jälkeen sanoin heipat tytöille ja hyppäsin bussiin, sillä keskustassa Seukkarilla jo odotti puurojuhla.

Puurojuhla oli siis meidän ainejärjestömme, Fideksen, järjestämä perinteeksi muodostunut jouluinen kokoontuminen, jossa "yllättäen" söimme riisipuuroa, lauloimme joululauluja, hiljennyimme hartauteen sekä ohjelmassa myös oli diplomien jakamista ja fuksien ohjelmanumero, joka tänä vuonna oli naurunremakan aiheuttanut lyhytelokuva Fideksen puheenjohtajakamppailusta. Lopuksi vielä oli tarjolla glögiä ja kuinkas ollakaan joulutorttuja :). Oli mukavaa!

6. joulukuuta

Hyvää itsepäisyyspäivää! Paljon itsepäisyyttä on Suomen itsenäisyys vaatinutkin menneiltä sukupolvilta, nyt on meidän aikamme vaalia rakasta kotimaatamme. Vaaliminen ei ole vain menneisyydessä junnaamista, vaan meidän tehtävämme on kehittää ja toimia Suomen parhaaksi.

Meillä on ollut Sannan kanssa oma kotistudio, jossa kommentoimme pukuja ja muutenkin juhlia. Hauskaa on ollut joulutorttujen ja glögin äärellä hengailla. :)

Ja nyt ihana Finlandia-hymni, joka tuo mieleen paljon muistoja lukioajoilta, kun kuorossa lauloimme.

5. joulukuuta

Me olemme ainutlaatuisia ja tärkeitä omina itsenämme. Mikään ei voi meiltä viedä arvoamme ja ainutlaatuisuuttamme. Sinä olet paras sinä ja ansaitset parasta!

4. joulukuuta

Tänään on toka adventti, jonka teemana on Kuninkaasi tulee kunniassa. Me kristityt odotamme, että Jeesus tulee kunniassaan aikojen lopussa, joten meillä on siis lupaus pelastuksen toivosta. Suuria sanoja, mutta mitä ne tarkoittavat nykyajan todellisuudessa... Odotanko Kristuksen tuloa, miten odotan, mitä Jeesus merkitsee - siinäpä viikon aivopähkinä itse kullekin.

Ja musaa vielä, ihana taizé-biisi, kun olen miettinyt, josko lähtisin ensi kesänä Taizé-reissuun. Harkinnan alla vielä, mutta kovasti tekis mieli mennä. Biisi saattaa jopa jotenkin liittyä kunnian kuninkaaseen...

3. joulukuuta

"Olen onnellinen. Mitä sä luulit? 

Olen onnellinen. Mitä sä luulit?" 

Onnellisuus... Mitä se on? Tunnetta vai kenties sittenkin asenne? Keksimme määritelmiä, joiden perusteella olemme joko onnellisia tai onnettomia. 

Tietynlainen asema, hyvä työ, makee koti, loistavia arvosanoja kokeista, muotivaatteita kaapit pullollaan, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita, kadehdittavia harrastuksia, biletystä, kymmenen koiraa, viisi hevosta ja lammas - tätäkö onnellisuus on?

Vai onko onnellisuus sittenkin pieniä hetkiä arjen keskellä, kun juttelee ystävän kanssa tai tuntee kuuluvansa jonnekin eikä tallustelekaan ihan yksin tässä maailmassa? Mulle onnea on suklaakakku, jalassa villasukat ja kotisohva, jolle lysähtää pitkän päivän jälkeen. Onnea on saada viettää aikaa ystävien seurassa, mutta myös ottaa valokuvia yksin omassa rauhassani. Pienet jutut, ohikiitävät hetket, lyhyet välähdykset...

Mikä sut tekee onnelliseksi?

2. joulukuuta

Olin eilen nuorten kanssa tekemässä tuohusmessua Noljakassa nuortenillan yhteydessä. Mulla oli tosi kivaa: tapasin vanhoja tuttuja ja jutustelin uudempienkin tuttavuuksien kanssa. Paljon mukavia ihmisiä. :) Itse messussakin oli mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä, kun suurimman osan messusta nuoret tekivät itse. Olen suhteellisen paljon tehnyt juttuja messuissa ja nauttinut siitä, että saan olla ja tehdä, mutta nyt oli valtavan mukavaa antaa muiden tehdä ja itse pysyä taustalla. On ihanaa iloita hienosta messusta, joka oli meidän kaikkien yhteinen ja meidän näköinen.

Ja tän päivän biisi on...messun loppubiisistä Jenni Vartiaisen versio.

1. joulukuuta

Joulunodotus alkaa taas. Hiukan ristiriitaisin tuntein odottelen jälleen kerran joulua ja joulumieltä saapuvaksi. Ensimmäinen joululahja on jo valmis, neuloin jotain lämmintä, mutta enempää en paljasta - koska joulusalaisuus :).

Vielä en linkitä joululaulua, vaan yhden tämänhetkisistä lempibiiseistäni.

Joulun odotusta blogimaailmassa

Mie ajattelin taasen alkaa blogissa odottaa joulua, niin kuin viime vuonnakin. Samalla tulee oltua aktiivisempi blogirintamalla, tosin aivan varmaksi en voi luvata, että joka päivä tulee postaus. Pyrkimys kuitenkin olisi pohdiskella teidän kanssa jouluaattoon saakka pieniä palasia joulusta, joulunodotuksesta, ihmisyydestä, elämästä...

Nyt olisi mahdollisuus esittää toiveita, millaisista aiheista haluaisit juttua tai haluatko tietää jotain minusta. Kommentoi, niin katsotaan, jos pystyn toteuttamaan toiveen. :)

Lisäksi saattaapi olla ilmassa ulkoasumuutosta blogissa, jos innostun...

toivon, ettei ensi jouluna kukaan olisi yksin

eka adventti.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa jotain järkevän henkevää ekasta adventista edellisen vuorokauden aikana, mutta ei ihan onnistunut. Nyt siis jotain sekalaista pohdintaa keskellä yötä :)

Luin eilen erilaisista kirkkovuoden tekstejä sivuavista kirjoista pohdintaa ekasta adventista, viisaita sanoja olivat viisaat ihmiset kirjoittaneet: Irja Askolan runo yksilöistä Jeesusta vastaanottavassa kansanjoukossa, Saarnan käsikirjasta savolaismummo katsomassa suonikohjulääkärinsä tohtoripromootiokulkuetta ja Kaisa Raittilan ajatus kodissaan Jeesuksesta vieraana vaatimattoman keittolautasen äärellä.

Minua kosketti: Olenko minä valmis ottamaan Jeesuksen kotiini? Onko Jeesus minulle vanha tuttu, jonka tunnistan ihmisvilinässä ja jolle moikkaan iloisesti ja kerron vieruskaverillekin tuntevani Jeesuksen, vai väkijoukkoon hukkuva ylevä muukalainen, joka otetaan kaapista tarpeen tullen? Huudanko minä Jeesusta avukseni? Osoitanko hänelle kunnioitusta ja rakastanko häntä aaseineen ja orjantappurakruunuineen? Kuka asuu sydämessäni?

Haastavaa elämää, siitä Terankin biisi Keneen minä luotan kertoo
Keneen mina luotan esittäjältä Tera

Seistä piilossa vai miten se nyt menikään..?

Viime viikonloppuun mahtui: 

• bussimatkailua halki Suomen, menomatkalla meitä viihdytti Madagaskar 2
• seikkailu Ideaparkissa kaikissa ihanissa sisustuskaupoissa (en shoppaillut vaatteita!)
• kamerassa 901 otettua kuvaa festareilta, jäljellä tosin reilut 530 kuvaa, kun epämääräisimmät ja heilahtaneimmat otokset on karsitty pois.
• perjantain parhaat bändit: Katajainen Kansa ja LZ7
• liikuttumista perjantain messussa
• Jumala-suhteen ja kutsumuksen pohdiskelua
• hiukan leväinen majoituskoulu, onneksi saimme sentään nukkua luokissa
• lauantain parhaat bändit: HB, Idän Ihmeet, Higher Ground ja Skillet
• muuta kivaa: teatterilavan Klaus Kreischer ja tyttäret(mimiikkaa), Mikko Vaismaa(stand up), Xaris Finland(tanssia), Muu vaara! vaik olikin laimeampi kuin viime vuonna.
• festariruokaa, tällä kertaa lauantain lounas ei ollut ihan alienin sisälmyksiä :D
• shoppailua: Pappa betalade -paita ja Kaemon levy
• hepuli majoituskoulun suihkussa, kun D käänsi oman suljetun suihkunsa vivusta, alkoi H:n suihkusta tulla vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä
• sunnuntain parhaat bändit: Olli Helenius trio, GodFM(uusi ja aika kiva tuttavuus) ja tietenkin The Rain
• nostalginen tunne tuli, kun The Rain asteli lavalle: tuttua ja turvallista - iso osa mun gospelnuoruuttani

• Tiivistettynä: monenlaisia keskusteluja, kivoja ihmisiä, paljon bändejä, kameralla leikkimistä, univelkaa, bussissa istumista - ja ens vuonna uudelleen?

Maata näkyvissä, seistä piilossa.

Viikonloppuna taas suuntaa bussillinen joensuulaisia gospel-musan tykkääjiä Turkuun...festariviikonlopun lähestymisestä kertoi myös tänä aamuna satanut lumi. Äsken vähän virittäydyin tunnelmaan kuuntelemalla:

Skillet:iä
Awake And Alive

Teraa
Keneen mina luotan esittäjältä Tera

The Rainia
Haloo esittäjältä Rain

LZ7:iä
01 This Little Light Chart Release.mp3 esittäjältä LZ7

Higher groundia
Joy teaser esittäjältä Higher Ground Movement

Anu neuloo

Tämän syksyn yksi suurimmista saavutuksistani pakollisten kouluhommien lisäksi on, että opettelin neulomaan pitsisukat. Tähän saakka olen neulonut pääasiassa erittäin perusvillasukkia, mutta nyt halusin kokeilla jotain erilaista, joten päädyin Novitan ohjeita selailtuani neulomaan pitsivillasukat. Ja hienot niistä tulikin!

Enää nämä sukat eivät ole yhtä siistissä kunnossa kuin kuvassa, koska olen näitä lähes joka päivä valmiiksi saamisestani lähtien. Rakkaat on tullut mun pitsivillasukista melkeinpä kertarysäyksellä. Parastä näissä on, että nämä lämmittävät kivasti, olen itse omilla kätösilläni nämä neulonut, musta väri ja kiva kuvio. TYKKÄÄN.

Pyhäinpäivää.

Rauhallista pyhäinpäivää! Mua harmittaa, kun tuontijuhla halloween-juhla on kovasti valloittanut lokakuun lopun ja marraskuun alun seudun täällä Suomessakin. Tiimari notkuu kurpitsoja, noitia, haamuja ja muuta halloween-krääsää. Voihan ne olla lapsille ihan kivoja hassuttelujuttuja, mutta on meillä oma kristillinenkin pyhäpäivä tälle samalle ajalle.

Osallistun feispuukissa tapahtumaan: Vietän pyhäinpäivää - en halloweenia. Mulle on tärkeää muistella kuolleita rakkaitani, mutta ei pyhäinpäivä ole vain synkkä, vaan voin myös iloita rakkaideni pääsystä Taivaan Iskän luokse. Meille tänne jääneille kuolema jättää jälkeensä surun, kuolleet läheisemme ovat turvassa Jumalan sylissä. Kuolema erottaa vain väliaikaisesti, me tapaamme vielä kaikki taivaankodissa. Tästä pyhäinpäivässä on kyse loppujen lopuksi.

Ajattelin tänään käydä haudalla ja mennä Noljakan kirkolle klo 17 alkavaan kynttilämäki-tapahtumaan ja klo 18 perhemessuun. Tuu sieki. Ja vielä aiheeseen liittyvä biisi, löytö tältä syksyltä.

Para-para-paradise.

Tää biisi vetoaa mun sisäiseen pieneen haaveilijatyttöseen. Joskus vain haluaa arjen keskellä sulkea silmänsä ja mielessään hakeutua jonnekin kauas pois. Realiteettihan on, ettei elämä aina ole ihanaa, kivaa, huippua, helppoa, siistiä...enemmänkin harmaata, väsynyttä, kiireistä, arkisen tavallista. Silti ei sitä pientä sisäistä lasta tarvitse kadottaa kaikkien koulutehtävien, harrastusten, kiireen alle - sitä täytyy aina hetkittäin helliä ja vaalia. Tai jotain sellaista.


Olisin voinut myös lyhyesti sanoa, että tää on musta ihana biisi ja siksi mie tän haluun jakaa täällä.

Opiskelua.

Mulla on ollut viime aikoina(vuosina) motivaation kanssa ongelmia opiskelun suhteen, joten nyt on pakko hehkuttaa: vietin viikonlopun tyttöleirin peruunnuttua antisemitismin(=juutalaisvastaisuuden) historian oppimistehtävän parissa, mikä on mulle saavutus sinänsä. NIIN siis sitä mie vaan, että sain just viimeisenkin vastauksen valmiiksi! 


Luomisen tuskaa, turhautumista ja ehkä pari oivallustakin...ja valtavasti istumalihaksia tää vaati. Mie en pahemmin luennoilla jaksanut keskittyä aiheeseen, vaan neuloin kurssin aikana pinkit lapaset ja ison osan toisesta mustasta pitsivillasukasta. Kuitenkin nyt musta tuntuu, että olen mie tainnut oppia muutakin kuin pitsikuvion neulomisen, villasukan kantapään tekemisen muistiinvirkistyksen tai kiilakavennuksen erilaisen tavan lapasiin - jotain antisemitismistä varhaiskristillisyyden ajoista aikaan ennen toista maailmansotaa.




JEE, nyt mie meen nukkumaan ja huomenna laitan opelle s-postissa vastaukseni.

Perkeleitä

 En muista, olenko aiemmin linkittänyt tätä biisiä tänne. Eipä se haittaa, vaikka tulisikin jo toisen kerran tänne, kun sen verran tykki on sanoma tässä biisissä. Itseironiaa aistisin tässä, kun uskovat monesti asettavat monenlaisia rajoja itselleen. Toki rajat suojaavat, mutta joskus määrittely menee hiukan hakoteille...puutarhagrillit, punaiset hiukset, tanssi vai miten se nyt menikään?! Mikä sulle on perkeleestä? Siinäpä pieni aivopähkinä alkavaan viikkoon itse kullekin.

pyykkipäivä.

Mulla oli tänään pyykkipäivä. Uskaltauduin vihdoin uuden kotitaloni pesutupaan ja pesinkin sitten aika monta koneellista vaatteita yms. Kun ei ole omaa pesukonetta pyykkääminen vaatii oman aikansa ja fiiliksensä. Raijailepa siinä kolme kerrosta ensin alas ja sitten ylös pyykkivuortasi...

Olen ehkä hiukan höpsö, nimittäin tuuletin suurieleisesti saatuani kaikki pyykit ripustettua. Mietin jälkikäteen, että onneksi a) asun ylimmässä kerroksessa, b) ikkunassani on sälekaihtimet ja c) tuskin vastapäisessä talossa asuvat katselevat tänne, koska sen verran hupsulta varmasti tuuletukseni olisi ulkopuolisen silmin näyttänyt. 


Tuskin kukaan kieltää arkisista saavutuksista iloitsemisen, musta puhtaan pyykin tuoksu on aika ihana. Pian unille ja huomenna Noljakkaan messuilemaan. :)

Maallista musaa messuun.

Olen tänään miettinyt ystävieni kanssa feispuukin chatissa maallisen musiikin messuun sopivia biisejä. Sellainen on tulossa 3.11. Noljakan kirkossa klo 19, se on yksi tämän syksyn nuorten messuista. Ideana on, että nuoret pääsevät itse valmistelemaan ja toteuttamaan messua, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Lähdin innolla mukaan prokkikseen, kun Sanna-pappi mua alkusyksystä pyysi avustajaksi. 


Nyt sitten se info-osio, jota on myös feispuukissa kivijalkaclubissa mainostettu: ton messun suunnittelupaltsu on 23. päivä eli ens sunnuntaina Noljakan kirkolla messun jälkeen n. klo 13.


Pakko linkata yksi ihana löytö, jota eräs ystäväni ehdotti messuun. Aattelepa, että tää kertois Jumalasta, Jeesuksesta, uskosta...

Korutaivas.

kuvatodiste korviksista :)

Mie kävin tänään Marjalan seurakuntatalolla Korutaivaassa. Sain houkuteltua kaksi ihanaa tyttöstä mukaani koruja tekemään ja heittämään opiskelupaineet nurkkaan mukavan tekemisen tieltä. En ole kovinkaan taitava kaikessa askartelussa ja muussa pienten juttujen näpertelyssä, mutta kahdet hienot korvikset sain tehtyä.

Korutaivas oli 6-100-vuotiaille tytöille tarkoitettu ilta, jonka järjesti Joensuun seurakunnan varkka- ja nuorisotyö. Uskaltauduin tyttösteni kanssa mukaan juuri tuon ikärajauksen vuoksi, kyllähän me parikymppiset opiskelijatkin tuohon rajaukseen sovimme. 

Kovasti minuu ilostuttaa, että menimme sinne, koska ankeaan syksyyn tarvitsee aina välillä juuri tuollaisia mukavia piristysruiskeita. Lisäksi oli mukavaa viettää rennon tyttömäisesti aikaa ystävien kesken. Tapasin siellä myös paljon sellaisia ihmisiä, joita en ollut vähään aikaan nähnyt, joten oli ihan mukava vaihtaa kuulumisia. :) Hymyilyttää nyt tuo.


ps. mua hymyilyttää myös pitkäksi venynyt kahvittelu päivemmällä ja kortti vuonojen maata valloittavalta ystävältä. <3

Luottarijuttuja.

Tänään oli yksi luottariurani mielenkiintoisimmista seurakuntaneuvoston kokouksista. Tuntui, että sai kerrankin tehdä jotain oikeaa, vaikka teemme toki paljonkin oikeita juttuja kokouksissamme yleensäkin. Tällä kertaa vain oli erityisen mielenkiintoinen asia esityslistalla. 


Haastattelimme nimittäin kahta hakijaa kappalaisen virkaan seurakuntaamme. Hakijat olivat kovin eri tyylisiä olemukseltaan ja myös erilaisia ikänsäkin puolesta. Mahtoi heitä jonkin verran jännittää, kun lähes kaksikymmenhenkinen sekalainen porukka kyselee kaikenlaisia kysymyksiä, yritäpä siinä sitten vastailla fiksusti ja olla edustava. Vielä tässä kokouksessa emme päässeet suorittamaan vaalia, mutta marraskuussa sitten teemme valintamme, jotta se on kaikkien pykälien mukainen.

Toinen iso juttu oli tietenkin talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksyminen, mikä sujui varsin sutjakkaasti. Olimme yhtä mieltä, että ne oli laadittu huolella ja toimintasuunnitelman tavoitteet olivat napakoita. Nyt vain sitten innolla odotan, miten tavoitteet toteutuvat ja millainen tulee olemaan seurakuntamme vuosi 2012.


Paljon oli kaikkea muutakin, mutta tässäpä ne tärkeimmät jutut kokouksessa teen juomisen ja namijuustosarvien lisäksi ;).

Enkeleitä.

Eilen oli kirkkovuodessa Mikkelinpäivä, enkelten sunnuntai. Yksi saarnan osa oli, että lapset saivat kulkea kirkkosalin etuosaan kankaista tehdyn joen yli puista siltaa pitkin ja sillan päässä enkeli antoi lapsille höyhenen. 


Harvemmin tulee ylitettyä kapeita, liukkaita siltoja, mutta muuten elämässä saattaa olla kapeita ja kipeitä polkuja, joita pitkin täytyy vain kulkea, että pääsisi taas valon puolelle. Silloin voi olla vaikeaa muistaa, että Taivaan Iskä on meidän kanssamme aina ja lähettää poluillemme enkeleitä varjelemaan, ettemme liukastuisi ja kaatuisi. Silti Jumala pitää omistaan huolen, vaikkemme aina sitä itse huomaisikaan. Enkeleitä - pieniä ja suuria, kaikenlaisia - sinulle ja minulle. Arkienkeleitä unohtamatta.

Tajunnanlaajennusta.

Oon pyrkinyt välttämään liian pitkiä postauksia, mutta nyt innostuin kertoilemaan enemmän. Jos et jaksa lukea kaikkea, hyppää loppuun ja kuuntele tän päivän biisi :). Lisäksi haluun viel muistuttaa, että tää on vaan mun kokemus, eikä siis ole mikään ainut oikea mielipide ja kokemus.

Mie, joka oon hiukan ennakkoluuloinen ja umpiluterilaiseksi muotoutunut, olin juontamassa ekumeenisessa nuorten illassa. Ohjelmassa oli laulua: punaisen veisukirjan biisejä, ortodoksinen laulu ja ylistysbiisejä; puheita, tutustumista, afrikkalaista tanssia...ja lopuksi tietenkin iltapalaa. Tilaisuudessa kerättiin kolehti nuorisopsykiatrian poliklinikalle nuorten virkistystoimintaan eli hyvään tarkoitukseen meni kolehdin tuotto.


Mulla oli oikeestaan aika kivaa siellä, joten olen iloinen, että Sanna pyysi mua sinne toiseksi juontajaksi helluntailaistaustaisen pojan kaveriksi. Ilman juontohommaa en olisi sinne lähtenyt, koska mua jossain määrin ahdistaa/on ahdistanut vapaiden suuntien voimakas julistus, ylistämisen korostaminen ja kielilläpuhuminen. Ei siksi, että mulla ei olisi kokemusta vapaista suunnista, vaan koska olen viettänyt osan lapsuudestani juurikin sellaisessa uskonnollisessa yhteisössä.


Silloin, kun olin noin 5-6 -vuotias Joensuussa oli karismaattista liikehdintää juuri vapaakirkon ja myöhemmin cityseurakunnan piirissä, joissa molemmissa vanhempani, erityisesti äitini kävi. Muistan, että näitä kokouksia leimasi vahvasti ylistys seisaaltaan ja muunlainen liikehdintä laulujen aikana, rukoillessa kielilläpuhuminen ja kaatumiset sekä voimakas julistus. Olin siis alkuaikoina ehkä suunnilleen Anu viis vee, ja leikimme kokouksissa kavereiden kanssa, että rukoilemme ja sitten kaadumme. Viatonta.


Myöhemmin mua alkoi ahdistaa kaikenlainen uskonnollisuus, Jeesus ei todellakaan ollut mun kaveri ja uskovat ihmiset alkoivat tuntua tiukkiksilta. Olin saanut kunnollisen annoksen innokkaita ja omalla tavallaan hyvää tarkoittavia sukulaistätejä... Ala-asteen lopulla olimme irtaantuneet vapaista suunnista, rukoilin iltarukouksen, koska se tuntui turvalliselta, muttei ehkä merkinnyt paljoa muuta. Vasta riparilla mie aloin kiinnostua uudelleen uskonnollisuudesta ja Jumalasta, luterilaisuus tuntui vapauttavan avaralta ja Jumala armolliselta. En halunnut ristiä rippilahjaksi, koska se olisi merkinnyt uskomista, enkä ollut siihen silloin valmis.


Tänään tai siis eilisen vuorokauden puolella mie laajensin taas tajuntaani, koska vapaat suunnat ovat mulle olleet aika kipeä muisto lapsuudesta. En saanut allergiaa ylistysbiiseistä tai takanani istuvista nuorista naisista, jotka puhuivat rukouksen aikaan kielillä. Lisäksi pystyin kuuntelemaan cityseurakunnan pastoria, vaikka hän tavallaan oli myös haamu menneestä. Olen kasvanut, eikä siis karismaattisen menneisyyteni kanssa työskentely ole ollut turhaa.



MULLA OLI KIVAA TÄNÄÄN!!!

mn-fiilistelyä

Maata näkyvissä -festarit lähestyvät hyvää vauhtia, joten päädyin festareiden sivuille tsekkaamaan, keitä siellä esiintyy tänä vuonna.
Tässä muutama poiminta esiintyjistä:

Hallelujah.

Yritin etsiä jonkin hetkeä kuvaavan videon, mutta tällä kertaa ei löytynyt mitään erityisen osuvaa. Tämä on aina ihana, rakkautta suorastaan. Noloa ehkä myöntää, että kuulin biisin ekan kerran katsoessani O.C.:tä joskus teininä. Siitä saakka olen biisistä tykännyt. Toisinaan sanat sopivat paremmin mun elämään, toisinaan muuten vain kauneus koskettaa.




Olisihan mulla kerrottavaakin lastenleiriltä ja muuten elämästä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa enempää. Elämä on hyvä, elämä on ristiriitainen - siinä kai tiivistettynä.

Elämä on hektistä.

• syksyn eka seurakuntaneuvoston kokous on takana
• paljon Fideksen (meidän ainejärjestö) järkkäämää ohjelmaa
• uusiin ihmisiin tutustelua
• ystävien kanssa hengailua
• syksyn ekat luennot viime viikolla (antisemitismin historia)
• kerhotäteilyä helmikerhossa
• Miian läksiäiset (lähti Norjaan tanssimaan vuodeksi)
• kävelylenkki pitkästä aikaa, kitkin myös haudalla enemmät rikkaruohot kukkapenkistä
• ajoittaista valokuvausta

ps. PITÄÄ OPETELLA PYSÄHTYMÄÄN JA VAIN OLEMAAN, ETTEI HUKUTA ITSEÄÄN.

Lehdet puista putoilevat...

Syksy on saapunut tänne rakkaalle Susirajalleni. Usein syksy on jonkinlainen uusi alku kesän jälkeen ja muutenkin silloin on mahdollisuus tehdä muutoksia elämään. Mulle on tapahtunut jollain tavalla merkittäviä juttuja syksyisin: iloisia, surullisia, vatsaa kutittelevia, ihastuttavia, sielua jäädyttäviä, kevyitä, raskaita, maailmaa mullistavia tai jotain ihan pientä vain laajemmasta näkökulmasta katsottuna.


Tämän syksyn yksi muutos taitaa olla muutto Sepänkadun eteläiselle puolelle, viime lauantaina tavarat ja minä vaihdoimme osoitetta - sielu taitaa olla vielä osittain matkalla tänne. Yksiö, eka mun kämppä, mahdollisesti joskus kotikin. Totuttelua vaatii vielä muutaman hetken verran.


Yksi syksyn merkki on myös kerhokauden suunnittelu. Musta tulee taas ensi viikosta alkaen kerhotäti, mukavaa alkaa vetää taas helmikerhoa. Sain vielä onneksi juuri sen kerhon, minkä halusinkin. Suunnittelimme tytöille kaikkea kivaa ohjelmaa: askartelua, leikkejä, leipomista...


Flunssaakin olen potenut nyt viikon ajan, sekin ryökäle uskalsi ilmestyä minuu häiritsemään.
*köh köh niisk niisk trööt*

mun kesä.

Kesä alkaa olla lopuillaan, joten nyt voikin alkaa jo miettiä, mitä siihen on kuulunut.

• Bunkkailua Millan ja Jannen työhuoneessa.
• Leffamaratooni Millan kanssa sekä aika monta O.C:n jaksoa.
• Kaksi Kallaveden seurakunnan (Kuopiossa) riparia Hirvijärven leirikeskuksessa.
• Riparioppituntien valmistelua
• Riparioppitunteja: onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.
• Leirijumiksia: liturgiaa ja saarnaamista
• Saunomista
• Uimista ja uimavahteilua Hirvijärvessä
• Elämäni ensimmäiset kesäseurat (muutenkin ekat seurat)
• Kesälauluilta kauniin kesäisessä kesäteatterimaisemassa. Ja kiva kanttori oli aika muksa siellä.
• Luomisen tuskaa saarnan valmistelussa.
• Elämäni ensimmäinen kirkossa pidetty saarna apostolien päivänä Kallaveden kirkossa.
• Mansikoita, danone-juomajogurttia, banaania ja karjalanpiirakoita Kuopion torilla.
• "Kesä on vain kerran vuodessa, nyt herkutellaan!" Millan suusta ja sitten mentiin hampurilaiselle. (aiemmin samana iltana olimme jo syöneet jätskiä)
• Seikkailua Kuopion paikallisliikenteen busseilla, perille mie pääsin.
• Paljon uusia mukavia tuttavuuksia ja aiempien syventelyä.
• Sudanilaisten nuorten leiri Kuopiossa, mukavaa hengailua.
• Puijon tornin mahtavat maisemat, harmitti kovasti kameran jättäminen matkasta.
• Aika monta bussimatkaa Joensuu-Kuopio-Joensuu, niin pika kuin vakiovuoroillakin.
• Suomalaisen ääniraamatun lukijamiehen ääni lähes kyllästymiseen saakka, jos ei muuta, niin hyvä unilääke bussimatkoille :)
• ihanat Millan tekemät gansta-letit <3
• Mustikkareissu isin luona, mie en harrasta marjanpoimintaa enkä metsiä.
• Isin Pörri-kissan kuvaussessiot. Taisin tykästyä Pörriin, onneks mulla onkin yli 100 kuvaa siitä.
• Ystäviä, itsekseen olemista, oivalluksia ja ankaraa pohdintaa...ei turha kesä.

Tuskin tuossa oli kaikki mun kesästä, mutta joitakin poimintoja kesäelämästäni. Ja voin sanoa, etten mitään ottaisi pois, mutta silti ihan kiva palata normaaliin arkeen ja pysyväksi joensuulaiseksi reissuelämän jälkeen. My sweet hometown <3

ps. kuvat piti olla tekstin lomassa, mutta blogger ei suostu niitä silleen laittamaan.

...

Taizé-meininkiä vähäsen...

Taistelun arvoinen.

Makea biisi ja tykki sanoma. Letkeää musaa kauniiseen kesäiltaan. Mun pitäisi ensi sunnuntain saarnaa kirjoittaa: tulee ihan täysi jumi, kun pitäisi jotain järkevää kirjoitella. Mutta hitto vie, mie en luovuta, vaikka miten tökkis.  Ei mulla muuta, kiitos.

...täynnä elämää kerran vuodessa...

Joensuu. Rokkiviikonloppu. En oo menossa rokkiin. Mullon konfis sunnuntaina Kuopiossa. Taidan lähteä vasta huomenna kuitenkin Kuopioon, alkuperäinen suunnitelma oli lähteä rokkia karkuun jo tänään. Jos en olis töissä, menisin rokkailemaan hyvän musan tahdissa. Ehkä ensi vuonna sitten.


Mie en ole ihan varma, miten suhtautuisin joensuulaisena rokkiin. KOSKA se tuo tänne rahaa, hyviä bändejä ja herättää kaupungin eloon - menoa ja meininkiä riittää. MUTTA se tuo myös ihmiset puistoihin ördäämään, ihmiset tulevat ihan hulluiksi rokin aikaan ja laumat vaeltavat meluten - kuuntelisivat ees rokkimusaa, mut ryyppäävät puistoissa kuunnellen omaan musaa radioistaan.


Että näiden humppakarnevaalien kunniaksi Stellaa. Mistähän biisi kertois...

Toisella puolen.

Tää on mun kesäbiisi. Tavallaan voi samaistua sanoihin, vaikken olekaan maailman toisella puolella, enkä edes toisella puolella Suomea. Olen ollut vain Savossa, mutta se on ihan tarpeeksi kaukana toistaiseksi. Bussissa matkustamista on ollut ihan kiitettävästi, pian taas pitäisi kamat pakata ja hypätä Kuopion bussiin... En ole edes ehtinyt edellisiä kimpsuja ja kampsuja purkaa ja pestä, ei ole vain huvittanut.

Pian tää kesä on ohi ja arki palaa radalleen. En tiedä, olenko elänyt täysillä, mutta ehkä riittää, että olen elänyt. Ja uusia tuttavuuksia ja kokemuksia tulee koko ajan lisää, joten tuskin on ollut mitenkään turha kesä. Välillä on ollut ikävä omia ihmisiä, mutta sekin kertoo lähinnä siitä, kuinka paljon välittää. 


Joskus tuntuu kuin olisi maailman ja iankaikkisuuden väärällä puolen. Ehkä kuitenkin toivoa on...

mikäs siinä laiturilla makoillessa...

Helteinen viikko riparilla on takana. Kohtasin monia mielenkiintoisia ihmisiä viikon aikana, kovin erilaisia kaikki.

Tavallaan mun leirin vois tiivistää feispuukin päivityksiin:
Päivä ennen: "tänään Kuopioon, huomenna riparille kaheksaks päivää."
Eka päivä: "riparielämää, saunanraikkaana on hyvä istuskella ja kohta mennä iltapalalle."
Toka päivä: "toka päivä takana, monta vielä edessä. Tänään on puhuttu Raamatusta ja Jumalasta, ihan mielenkiintoisia kymysyksiä tuli asiasta ja asian vierestä..."
Neljäs päivä: "neljäs päivä riparia, vierailuiltakin olis tänään. Mut ekaks Jeesuksen vertauksia dramatisoimaan nykyaikaan."
Viides päivä: "armoton väsy, leirikuva, hellettä ja pian pääsiäisvaellus - Jeesuksen viimeisissä askelissa siis mennään."
Kuudes päivä: "mikäs tässä leireillessä: herkuttelua keskellä päivää ja laiturilla makoilua"
Kahdeksas päivä: "oli mukava ripari mukavalla porukalla, mut oli myös mukava tulla pois. Tänään siis leirin lopputohinoiden lisäksi pitsaa puistossa ja shoppailua kuopiossa, huomenna sitten kotiin".

Soitin tän biisin leirijumiksen saarnassani.



ps. pitäis muuten ihan oikeetakin saarnaa miettiä...

Kesäkuulumisia

ostin ristipalan ekasta palkasta

Ehkä blogailuni tiheydestä huomaa, kuinka kesä ja ennen kaikkea kesätyö ovat vieneet minut mukanaan. Yksi ripari on jo takana ja seuraava alkaa maanantaina. Elämäni on ollut nyt viimeiset kolme viikkoa leirille valmistautumista, leirillä olemista ja leiristä toipumista...ja sama rumba alkaa taas uudelleen.


Onnistuin myös riparin puolessa välissä saamaan kesäflunssan, minkä vuoksi ääneni oli vajaan viikon kauniin käheän möreä. Carmolis-tipatkin olivat ahkerassa käytössä, sain vanhoilta leireilykavereilta feispuukissa kommenttia leiripullosta. Hurjina nuoruusvuosina taisi olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että minulla oli leireillä joko tulossa tai menossa jokin flunssantapainen. Mutta ne olivat niitä aikoja, voisi olla jo aika kuopata tuo leiriperinne.


Leireily ja riparit ovat minulle tuttuja juttuja, mutta ohjaajana oleminen ja oppituntien pitäminen ovat uutta. Mukavaa on päästä kokeilemaan uusia haasteita kesätöissä, tulee hieman erilaista näkökulmaa riparielämään. Eihän ne oppitunnit aina ihan putkeen menneet, mutta oppimiskokemus se on ollut niin nuorille kuin minullekin. Uutuutta on myös leireillä vieraan seurakunnan palkkalistoilla: paikka, työntekijät, isoset ja jotkut toimintatavat ovat uusia.


Katsotaan, milloin kirjoitan seuraavan kerran - huomenna vai kuukauden kuluttua. :)

Kuvia Kreetalta

 Tässä on kuvia mun ja Tiiamarin seikkailusta Kreetalla, päädyimme siis Agia Marinan turistikylään.Kuvien laittaminen tänne blogiin osoittautui haasteelliseksi, joten nyt kun jotenkin sain nämä tänne laitettua, en viitsi alkaa säätää enempää, joten ehkä lisään kuvatekstit sitten joskus.

Hieno juttu!

Virka Joensuun nuorisotyöhön

Yhteinen kirkkovaltuusto päätti perustaa Joensuun seurakuntaan 1.1.2012 alkaen 4. nuorisotyönohjaajan viran. Joensuun seurakunnan nuorisotyössä tällä hetkellä oleva neljäs virka on määräaikainen tämän vuoden loppuun saakka. Vakinaisen viran perustamisella seurakunta haluaa vastata nuorisotyön ja nuorten aikuisten toiminnan haasteisiin.

Lähde:  http://www.joensuunevl.fi/main.site?action=news/view&id=910&ngid=1

Saimme siis Joensuun seurakunnan nuorisotyöhön vakinaisen 4. nuorisotyönohjaajan viran, huippua! On tärkeää pitää nuorista ja nuorista aikuisista huolta nyt, koska ilman sitä kirkolla ei ole tulevaisuutta. Mun missio toiminnassani seurakunnassa on se, että meillä olisi tulevaisuudessakin seurakuntamummoja ja -pappoja. Työmuodot ja -resurssit voivat tulevaisuudessa olla erilaisia, mutta toivoisin, että ihmiset voisivat juurtua kirkkoon ja kokea sen omakseen. Eivät kirkko ja seurakunta ole tuolla jossain seisovia rakennuksia, me jäsenet olemme kirkko - ihmisyhteisö, jossa julistetaan ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Niinhän Kristuskin kuvasi itseään viinipuuna (Joh. 15), jonka oksia me kaikki olemme, joten on tärkeää hoitaa ja ravita puuta, etteivät oksat katkea.

Minua erityisesti ilahduttaa maininta nuorista aikuisista, toivottavasti ei ole vain sanahelinää, vaan oikeastikin Joensuun seurakunta alkaisi kehittää myös nuorten aikuisten toimintaansa. Kaikki kunnia herätysliikkeille ja oppilaitostyölle, mutta minä kaipaisin myös Joensuun seurakunnalta jotain toimintaa ikäisilleni, enkä usko edes olevani ainut.

Seurakuntaneuvostoelämää.

Nuorten luottareiden koulutuksesta helmikuulta

Alun perin perustin tämän blogin seurakuntavaalien vuoksi, että voisin pitää yllä vaaleja ja äänestämisteemaa. Nyt on seurakuntaneuvostossa istuttu tämä kevät, mutta mitä on kevään aikana tapahtunut ja mitä olen kevään aikana oppinut.



Meitä on monenlaisia ihmisiä siellä kokouksissa niin iän, seurakuntataustan kuin ajatusten puolesta, mutta hyvin olemme tehneet yhteistyötä. Totuttelua ja tutustumistahan tämä kevät on ollut, enkä ajattele tuntevani vieläkään porukkaamme kovinkaan hyvin.


Asialistallamme on kevään aikana ollut monenlaisia asioita. Seurakuntakeskuksen uudisosan piirustuksia, messusuunnitelmien hyväksymistä, työntekijöiden työ- ja loma-aikojen hyväksymistä, kolehtisuunnitelmien hyväksymistä, virkavapaa-asioita, toimintasuunnitelmia...seurakuntayhtymän uuden visuaalisen ilmeen tarkastelua. Minulle kevään tärkeimpiä juttuja ovat olleet neljännen nuorisotyönohjaajan viran vakinaistamisen puoltaminen (koskee Dellua siis), nyt vain toivotaan, että ylemmällä taholla ollaan meidän kanssamme samaa mieltä, sekä seurakuntakeskuksen uudisosan rakennuspiirustusten tarkastelu ja kommentointi.


Seurakuntakeskuksen vanha puoli eli iso sali ja keittiö yms. olisi siis tarkoitus purkaa ja sen tilalle rakennettaisi uusi osa, johon tulisi seurakuntasali, ruokasali, keittiö, tilat lapsityölle ja nuorisotyölle sekä maan alle parkkitilaa henkilökunnalle. Huomattavaa lasten ja nuorten kannalta on, että tilat tulevat katutasoon - hip hei, ehkä vielä joskus pääsee pois kellarista! Lisäksi lapsille on tulossa entistä huomattavasti isompi ja toivottavasti myös turvallisempi leikkipaikka. :)

Koska ei ole kuvaa meidän neuvostostamme, tässä kuva koulutuksen varjovaltuustosta.

Että tällaista elämää seurakuntaneuvostossa. Saapi kysellä lisää ja kommentoida, jos kiinnostaa tietää enemmän tällä erää.

Ottaisitko mut?

Seurakunnan nuorisotyön kevätgaalassa kuulin ekan kerran tämän biisin. Kyllä meitä hymyilytti, kun päästiin tän juonesta kiinni. Tällainen olis vähän erilainen deitti-ilmoitus...hauska biisi. Kevätgaalan privaattijatkoilla mun tilavassa ja aina tiptop siistissä solulukaalissani mietittiin parin ystäväni kanssa, että kelpais meille, jos joku laulaisi juuri meille tuolla tavalla.

Pikakelaus.

Tää esiintyy huomenna Noljakan kirkossa klo 19.30 trubana.


Tänään kuunneltiin crossingissa tää biisi, kun Dellu mainosti tuota huomista keikkaa. Vasta nyt kuuntelin kunnolla sanoja, vaikka olen kuullut monta kertaa tän biisin. Varsin koskettavat sanat, kun alkoi miettiä tarkemmin... ihmiselämä pikakelauksena.





Koskettavimpia lainauksia biisistä:
"Me ollaan sankareita nyt
Ja kohta unohdettuja"

"Me ollaan olkapäitä löytyneitä
Sanoja ja kyyneleitä
Pihan poikki juoksee valo hiljaa
Ollaan seppeleitä
joita viimeisille päähän lasketaan"

"Me ollaan sairasvuoteilla
Viimeisiä minuutteja
Me ollaan... "

http://lyricstranslate.com"

Kristus nousi kuolleista!

Totisesti!

Tässä pääsiäisyön Uuden testamentin lukukappale.

Room. 6: 3-11

"Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
    Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa."

Teloitusväline kaulassani

Mikä on nykymaailmamme kamalin, häpeällisin teloitusväline?

Miten kuolemaan tuomitut vangit tapetaan meidän aikanamme? 

Jos Jeesus kuolisi nykyaikaisin teloituskeinoin, mikä roikkuisi kaulassamme syntiemme sovitustyön merkkinä?


Sähkötuoli, myrkkyruisku, köysi, giljotiini, ase, kivi...risti. Kautta aikain ihmisiä on teloitettu monilla tavoilla.


Jeesus ei ollut ensimmäinen, eikä edes viimeinenkään, jonka roomalaiset ristiinnaulitsivat. Ristiinnaulitseminen ei tee Jeesuksesta ainutlaatuista, pääsiäisen salaisuus on jossain aivan muualla - kaikki ei päättynytkään ristille. Ilman ylösnousemusta Jeesuksen ristinkuolema, meidän syntiemme sovittaminen olisi ollut turhaa. Me luterilaiset kannamme kaulassamme tyhjää ristiä, se kertoo Jeesuksen ylösnousemuksesta - Hän ei jäänyt ristille.



Mitä Jeesus sanoi ristillä?http://uskotoivorakkaus.fi/jeesus/7-sanaa-ristilta

Pure shores

Olin pääsiäispajassa Noljakan kirkolla avustamassa, lapsia kävi askartelemassa ihan kivasti. Hyvä tekosyy päästä itsekin askartelemaan tuo pääsiäispaja.


Kävellessäni kotiin kuuntelin muun muassa tätä biisiä, se muistuttaa mua 2000-luvun alusta. Taisin olla noin 11-vuotias, kun tää tuli...leikimme kavereiden kanssa barbeilla salaisia leikkejämme. Silloin oli elämä helpompaa ja yksinkertaisempaa.

B-day

Olemme Lohtu-nallen kanssa viettäneet hidasta aamua: syöneet sängyssä aamupalaksi piirakoita ja juoneet uudesta Hosuli-mukista appelsiiniteetä - tai siis minähän se vain olen aamupalaa syönyt. Lohtu on kiltisti katsellut vierestä, ja lopulta kömpi kainalooni kuuntelemaan Musea ja datailemaan.

Iltapäivällä mie menen ystävien kanssa juhlistamaan synttäreitäni, Lohtu jää kotiin odottamaan. Kuitenkin ennen sitä meidän pitää vielä valita mulle jotkut kivat vaatteet ja muutenkin laittautua. Ehkä voisin syödä myös suklaajätskiä.


On erilainen synttäripäivä kuin koskaan aiemmin...

Vaaleanpunaista anumaisuutta

Ostin maanantaina Nomination-rannekkeen ja siihen sydän-palan. Mun on pitänyt ostaa toi ranneke siitä saakka, kun sain tietää, että mulla on ensi kesänä kesätöitä. Maanantaina siihen sitten tarjoutui sopiva tilaisuus, sain jopa samalla kerrytettyä S-bonuksia.


Olen ajatellut kerätä rannekkeeseen minulle merkityksellisistä jutuista muistoja. Alun perin oli tarkoitus ostaa ensimmäinen pala ensimmäisen kesäteologinpaikkani kunniaksi, kuitenkin sydän-pala muistuttaa minua jostain aivan muusta.


Valitsin sydämen, jossa on zirkonioita, koska se oli minusta kaikista kaunein sillä hetkellä. Luulin kivien olevan kirkkaita, mutta autossa huomasin, että ne ovatkin vaaleanpunaisia. Olin joskus vaaleanpunainen ihminen, siksi uskon kivien värin olevan jonkinlaista johdatusta. Sydän-pala muistuttaa minua, ettei saa kadottaa itseään maailman tuulissa. En ehkä enää ole niin vaaleanpunainen kuin muutama vuosi sitten, mutta olen minä silti lähes sama Anu.


Elämä muuttaa ihmistä, kun kokemuksia kertyy ja ikää tulee, mutta ihmisessä on kuitenkin ydin, joka säilyy. Meillä on luonteenpiirteemme, tempperamenttimme - tapamme toimia ja reagoida asioihin; nämä ovat suhteellisen pysyviä, vaikka saattavatkin elämän myötä hioutua. Elämä saa näkyä, mutta itsensä olisi hyvä tunnistaa peilistä - niin kuvainnoillisesti kuin kirjaimellisestikin.

Medialeirin jälkitunnelmia

Viikko sitten medialeirillä olin nuorten medialeirillä avustajana, siis poukkoilin ympäriinsä ja yritin olla avuksi ja hyödyksi niin työntekijöille kuin leiriläisillekin. Leirillä perehdyttiin monipuolisesti eri median osa-alueisiin. Katsoimme perjantai-illan iltaohjelmassa Deathmetal-bändistä kertovan lyhytelokuvan, joka oli jonkin seurakunnan nuorten tekemä. Lauantaina nuoret saivat valita joko valokuvaus- tai musiikkivideopajan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan sekä tutustuivat netissä oleviin kristillisiin saitteihin ja osallistuivat raamikseen, jossa käytettiin tietokoneita. 

Valokuvauspajassa nuoret ottivat muotokuvia ja liikekuvia erilaisista kuvakulmista sekä tutustuivat kultaiseen leikkaukseen ruudun täyttämisessä. Supermakeita kuvia tulikin, ne ovat janoa.fi -sivuilla kuvagalleriassa esillä Musiikkivideopajan nuoret suunnittelivat ja toteuttivat musiikkivideon Varosen Pekan tekemään biisiin, Pater Noster. Huippuhieno video tulikin - ja ajatelkaa, aikaa oli vajaa päivä suunnitteluun, kuvaamiseen ja editointiin. Kyllä meidän nuoret (ja Pekka ja Timo) osaa!




Leirissä aivan oma lukunsa oli leirilehden tekeminen netissä olevalla Koululehtikoneella, jota olin käyttänyt muutaman kerran mediakerhossa ennen leiriä. Välillä sivusto toimi melko hyvinkin jopa, mutta vietimme myös Dellun ja nuorten kanssa tuskaisia hetkiä kuvien lataamisen ja juttujen tallentamisen parissa. Ja me kun ennen leiriä luulimme, että nettilehti tulee siinä sivussa...ison työn takana se oli, mutta hieno ja meidän leirimme näköinen siitä loppujen lopuksi tuli.

reinojen matkassa

Reinot olivat ensimmäistä kertaa Vaiviossa leireilemässä. Tässä muutamia kuvapaloja, mitä ne tekivät lauantain aikana.

menomono ja reino kaveeraavat ennen ulkoilua

uusia maisemia ihmettelemässä ulkona

menomonot pääsivät ulos, reiskat jäivät odottamaan eteiseen.

menomonot kertovat huhuja lumihankivaelluksesta

reinot tekivät tuttavuutta punaisten veisukirjoihin

koululehtikoneeseen reinojen tarinaa kirjoittamassa